Puolisoni naureskelee joskus tapaa, jolla kasvatan kasveja. Kylvän siemenet, sitten unohdan kastella tai kastelen liikaa. Unohdan totuttaa niitä ulkoilmaan vähitellen, ja kun sitten siirrän venähtäneet taimet ulos, niillä kestää kauan ennen kuin ne selviävät shokista, jonka ympäristön muutos aiheuttaa. Osa taimistani juroo, osa kuolee. Harva tuottaa niin hyvää satoa kuin se voisi oikein hoidettuna.
Seuratessani monia nykyisiä keskusteluja minusta tuntuu, että meistä monet on karkaistu yhtä taitamattomasti. Entiset koulukiusatut ja muuten huonosti kohdellut puolustavat muiden kiusaamista ja esimerkiksi rasismia ylläpitävien sanojen käyttöä sillä, että heitäkin on kiusattu ja helppoa ei ole ollut. Tunteet kielletään ja vaaditaan, että on vain kestettävä pahaa mieltä, jota toiset aiheuttavat. Liian varhainen ja kova karaiseminen on tehnyt yksilöistä selviytyjiä, mutta kovalla hinnalla.
Karaisemista vaaditaan myös kouluihin. Mielenterveysongelmista kärsivien, neurologisesti erilaisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tai valtaväestöstä poikkeaviin etnisiin ryhmiin kuuluvien opiskelijoiden on opittava sietämään, kun heidän olemassaolonsa oikeus kyseenalaistetaan toistuvasti. Eri syistä stressaantuneita opiskelijoita pidetään lumihiutaleina, joita tulee opettaa oikean elämän vaatimuksiin. Sääli vain, että karaisu muuttuu herkästi karsinnaksi ja lukio valintahatuksi, joka erottelee pärjäävät niistä, jotka putoavat. Vanhemmat ja opettajat eivät aina huomaa pinnan alla olevia haastavia tunteita ja lapsi tai nuori jää niiden kanssa sangen yksin.
Kun kouluihin tai julkisiin tiloihin toivotaan turvallista tilaa, se tarkoittaa yhdenvertaisia mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä omaan tahtiinsa. Jännittäjä voi aloittaa esiintymiset opettajalle tai pikkuryhmälle, mielenterveysongelmista kärsivää ei ahdisteta lisää pelottelemalla sillä, että hänestä ei tule mitään, tarkkaavaisuushäiriöinen saa opiskella hiljaisessa ympäristössä ja jokainen saa olla turvassa syrjinnältä – jotta heillä olisi myöhemmin vahvuutta kestää ne kolhut, joita elämä tuo, empatiakykyänsä menettämättä. Siksi tarvitaan tasa-arvosuunnitelmia ja siksi tarvitaan koulu, jossa yksilölliset tarpeet huomioidaan siinä määrin, kuin osataan ja voidaan. Kaikkea ei voi toisten puolesta tietenkään tehdä, mutta usein jotain pientä voi. Se on kuin asettaisi pienen tuulisuojan hauraan taimen ympärille siksi aikaa, että se ennättää vahvistua.
Kun olin nuori, aikuisilla oli joskus se tunne, että lapsen vahvuuksien tunnustaminen tekee lapsen itsetunnosta liian hyvän. Varmuuden vuoksi piti tölväistä jotain, että lapsi ei liikaa uskoisi kelpaavansa. Karaistiin. Neuvottiin lyömään takaisin.
Yhteiskunnan arvot ovat edelleen kovia: herkästi ajatellaan, että menestyminen on itsestä kiinni ja että on syytäkin kovettaa itsensä pärjätäkseen kovassa maailmassa ja kilpailussa. Tällainen mindset saa aikaan sen, että muut ihmiset näyttäytyvät kilpailijoina tai vihamielisinä, ei kanssakulkijoina ja yhteistyön tekijöinä. Se myös tarkoittaa sitä, että kasvun ja kukoistamisen sijasta sinnittelemme ja yritämme selviytyä. Valtavasti potentiaalia menee hukkaan. Myös akateeminen maailma on kova ja armoton. Näennäisen rationaalisuuden alle peittyy paljon henkistä pahoinvointia ja epäreilua kohtelua. Rakenteissa on vikaa, ei välttämättä niinkään yksilöissä, jotka toki voisivat toisinaan omaa vastuullisuuttaan kantaa paremmin.
Yhteiskunnallisen keskustelun polarisaatio saa meidät turhan helposti ajattelemaan, että itse olemme rationaalisia, ja nuo toiset ovat kohtuuttomia ja tunteidensa vietävissä. Rationaalisuuden tueksi tarvitaan kuitenkin valistuksen hengessä empatiaa ja kuuntelemisen kykyä. Mitä turvallisempi olo meillä on, sitä paremmin tunteet ja järki toimivat yhdessä.
Kun tila on turvallinen, on ehkä mahdollista keskustella myös vaikeista aiheista. Siihen tarvitaan tunnetaitoja, kykyä katsoa asioita myös toisen perspektiivistä ja mentalisoida palautteen avulla paremmin. Mitätöinti, tunteiden sivuuttaminen tai kenenkään pakottaminen altavastaajaksi ei toimi. Tästä lisää hyvässä artikkelissa Mielenterveyden sohvaperunat: https://lsv.fi/2021/11/mielenterveyden-sohvaperunat-jaksona-marja-sannikka/
Kokeellisen opettamisen päiväkirja 