Sähköisiä kokeita, paperisia kokeita

Avainsanat

arviointi, digikoe, Sähköinen koe, tvt

Abittitunnelmia

Koeviikko on lukiossamme sähköä täynnä. Nettiniiloja, koulun varakonereserviä ja Abitin tikkuja lasketaan, että ne riittävät kaikille halukkaille. Harjoitusta on saatava!

Ihan kaikilla ei vielä onnistu buuttaaminen omalta koneelta. Yllätyksiin on varauduttava. Enimmäkseen kuitenkin muutamalla lainakoneella ryhmää kohden on pärjätty.

Abitin hyödyt alkavat vähitellen olla kohtuullisia. Janne Cederbergin luoma Tweak-A-bitti Chromen laajennusosa) tekee kokeen laatimisesta ja hallinnoimisesta nopeaa ja helppoa. Esimerkiksi koetehtävien järjesteleminen on vaivatonta.

Tänään opiskelijani saivat itse valita, tekivätkö he kirkkohistorian kokeensa koneella vai paperilla. Koneella tekijöitä helpotti paitsi kirjoittamisen helppous myös sanalaskuri. Liitetiedostoja käytettiin rohkeasti ja pienellä neuvomisella löydettiin sovelluksista takaisin kokeen suoritussivulle.

Yksi Abitin puutteita on tällä hetkellä se, että opiskelija ei voi ”peruuttaa” tekemäänsä monivalintaa, jos haluaakin valita eri tehtävän. Kaipasin selkeää systeemiä, jossa lopuksi voisi valita, mitkä tehtävät lähettää arvioitavaksi, ja opettajalle keinon antaa vaihtoehtoisia tehtäviä tavalla, joka ei sotkisi opiskelijaa. Voi tosin olla, että tähänkin on jokin konsti, jota en ole vielä tullut ajatelleeksi. Olisi hyvä, että kokeessa ei olisi mahdollista vastata liian moneen tai liian harvoihin tehtäviin ilman virheilmoitusta.

Opettajana korjaaminen on melkein helpompaa koneelta. Silmäni väsyvät enemmän lyijykynäjälkeä tihrutellessa. Tein Abitti-kokeeseeni jopa monivalintoja, koska halusin testata perusasioiden hallintaa. En pistä pahakseni sitä, että niiden korjaus on automaattista. Paperisella kokeella näiden korjaaminen on puuduttavaa, vaikka siinä toki havainnollistuvat vaikeat käsitteet ja ymmärrysvirheet nopeammin.

Abitn haittapuolia on toistaiseksi lähinnä tehtävätyypien niukkuus. Muistitikkujen kanssa pelaaminen on väistämätön seuraus valitusta ylioppilaskokeen toteuttamistavasta ja sen kanssa pystyy kyllä elämään. Muutaman Abittikokeen pidettyään ei opettajana enää niin hirveästi joudu miettimään eroa palvelintikun, koetehtävätikun ja oppilastikun välillä. Kokemus ja tottumus auttavat ajankäytössä: verkon virittelyihin ei mene merkittävästi aikaa ja kokeen tekeminen on samoin kohtuullisen joutuisaa.

Vaihtoehtoja Abitille

Osa tämän jakson kokeistani on toteutettu sähköisen oppikirjan (Tabletkoulu) alustalla. Siinä arvostamiani piirteitä ovat ensinnäkin monipuolinen koepankki eli kirjailijoiden tekemät ja opettajakäyttäjien lisäämät kysymykset, joita on helppo itse muokata mieleisikseen. Toinen arvostamani piirre on monipuolisuus. Oppikirjan koetehtävissä on runsaasti mahdollisuuksia sekä nettilähteiden (esimerkiksi videon upotus on vaivatonta) että muun aineiston käyttöön. Luonnollisesti osa tehtävätyypeistä on automaattisesti korjautuvia ihan kuten kirjan tehtävistäkin. Opiskelijat pitävät siitä, että osa tehtävistä on nopeita tehdä. Kolmas hyvä piirre liittyy yleiseen helppokäyttöisyyteen. Kokeen ajastus on helppoa eli koe aukeaa itsestään siihen kellonaikaan kuin haluan. Opiskelijat voivat seurata kellosta jäljellä olevaa koeaikaa. Korjatessa voin arvioida tehtävä kerrallaan suorituksia vieritettävästä näkymästä. Kone laskee kokonaispistemäärät automaattisesti ja voin myös painottaa haluamassani ja opiskelijoiden kanssa sovitussa suhteessa kokeita ja kurssin harjoituksia arvioinnissani.

Mikäli kokeen haluaa toteuttaa avoimena nettikokeena, valvontaakaan ei juuri tarvita. Soveltavat tehtävät takaavat, että osaamista erotellaan kyllä silti. Jos haluan valvoa ja rajoittaa netinkäyttöä, kannattaa asetella pulpetit siten, että opettaja näkee kaikkien näytöt vaivatta.

Ennen Tabletkoulua ja Abittia tein sähköisiä kokeita hyvin sekalaisin keinoin. Käytin Moodlea kokeenpalautukseen, samoin GoogleDocsia. Viime lukuvuonna toteutin joitain kokeita siten, että koe palautettiin Gafen kautta. Google lomakkeen avulla on helppo toteuttaa pikkutestejä paperikirjallisilla kursseilla, varsinkin nyt, kun ei tarvita edes Flubaroota vaan oikeat vastaukset voi helposti syöttää monivalintatehtäviin.

Avoimen netin kokeita olen tehnyt pitkään. Opiskelijoilta saatu palaute on yleensä myönteistä (”tunsin oppivani jotain uutta koetta tehdessäni” on yleinen kommentti, kun on perehdytty esimerkiksi laajaan aineistoon ja mietitty sitä eri näkökulmista), vaikka soveltavuus on joistakin ollut myös rasittavaa, jos opiskelussa on aiemmin tottunut luottamaan hyvään muistiin ja pänttäämiseen.

Mikä muuttuu, kun kokeet muuttuvat sähköisiksi?

Abittikokeita tehdessä suurimpia muutoksia ovat etukäteistyöt, luokan järjestäminen ja ohjaaminen vastaamaan siten, että teksti olisi hyvää asiatyyliä kappalejakoineen (tätä täytyy tietysti ohjata myös paperikokeissa, mutta printtikirjan käyttäjistä osa ei ole kovin tottunut vakavaan kirjoittamiseen ja syventyvään lukemiseen koneelta). Keskimäärin vastausten pituudet ovat hiukan kasvaneet siirryttäessä sähköisiin kokeisiin.

Jonkin verran opiskelijat kiittävät sitä, että on helpompaa kirjoittaa koneella. Samaa palautetta osa opiskelijoista on antanut sähköisistä ylppäreistä. Käsi ei väsy samalla tavalla kuin käsin kirjoitettaessa. Toisaalta jotkut opiskleijat ovat edelleen epävarmoja taidoistaan. Myös oman koneen käynnistämisen helppoudessa/vaikeudessa on eroja ja ne vaikuttavat asenteisiin. Nykyisille kakkosille paperikoe on vielä tuttu ja turvallinen koetyyppi. Kun annoin opiskelijoiden täysin vapaasti valita paperisen ja sähköisen Abitti-kokeen välillä, 16 valitsi paperisen ja 12 sähköisen. Abit taas puolestaan pyysivät itse Abitti-koetta ja saivat sen. Heillä lähestyvät ylioppilaskirjoitukset alkavat jo vaikuttaa motivaatioon mukavuudenhalun sijaan. Toisaalta juuti heillä on psykologiassa paljon harjoitusta sähköisiistä kokeista ja ympäristöistä, joten paperikoe olisi ollut myös paluuta vanhaan.

Sähköisiä kokeita käytettäessä opitaan samalla myös hyviä tietotyötaitoja: sietämään yllättäviä asioita kuten koneen putoamista verkosta tai sitä, että oma kone ei käynnistykään Abitista vaikka viimeksi se onnistui hyvin, käyttämään editoreita ja säilyttämään tyynen ja keskittyneen mielen teknologian kanssa työskennellessä.

Mainokset

Opettajana muutoksen keskellä

Avainsanat

digikirja, digikoe, digitaalisuus, opetussuunnitelma, Sähköinen koe, Tabletkoulu

Opettaminen ja oppikirjan teko on kuin kattaisi juhlapöydän, jossa on jokaiselle jotain. 

Koeviikko on lopuillaan

Tänään minulla on opetukseton päivä. Yksi opiskelija suoritti itsenäisen suorituksensa kokeen samaan aikaan, kun minä nukuin univelkaa pois. Herättyäni tarkistin hänen kokeensa kännykän kautta. Opiskelija oli suorittanut kokeensa Tabletkoulun psykologian ykköskurssin kirjan kautta ja tämä on nyt niitä vaiheita, joissa digitalisaatio todella helpottaa ja auttaa: opiskelija oli tehnyt valtavan määrän kirjan hyviä harjoituksia ja koesuorituksessa näkyi se. Itsenäisen suorituksen suunnittelu ja toteutus on helpompaa kuin aiemmin ja pystyn paremmin tsekkaamaan opiskelijan tekemisiä koko kurssin aikana. Hyvin suunnitellut tehtävät ohjasivat selvästi lukemista ymmärtämisen ja soveltamisen suuntaan.

Jatkan kokeiden korjaamista nyt kotona. Kolme ryhmää on vielä paperisina kokeina ja kun vertailen osaamista paperikokeissa ja sähköisissä, eron huomaa. Osa pärjää hyvin myös paperikokeen tekemisessä ja on selvästi harjaantunut kirjoittamisessa. Paperille kirjoittaminen on kuitenkin sen verran hidasta, että jossain vaiheessa koetta osa opiskelijoista helposti hyytyy ja väsyy. Teksti jää liian usein pinnalliseksi ja opiskelijat pelkäävät, että he eivät ehdi kirjoituksissa kirjoittaa tarpeeksi, kun kumittamiseen ja uudelleenkirjoittamiseen menee aikaa. Ehkä vika on myös opettajassa, kurssilla ei ole ehkä harjoiteltu tarpeeksi. Toisaalta kurssille tulee mahtua muutakin kuin ilotonta puurtamista. Sähköisissä kokeissa suurin osa opiskelijoita pystyy tuottamaan tekstiä enemmän ja kurssilla saatu harjoitus ja yhteinen toiminta selvästi lisää valmiuksia ajatteluun ja esimerkiksi tutkimuskriittiseen ajatteluun.

Tabletkoulun käyttö on lisännyt opiskelijoiden metakognitiota, kun oman tietämyksen heikot kohdat erottuvat heti harjoituksissa huonoina pisteinä. Koskaan aiemmin opiskelijat eivät ole loppujaksosta kysyneet neuvoja ymmärtääkseen jonkun vaikean käsitteen siten kuin nyt.

Oppimateriaalilla on siis väliä. Koen itse,että sähköinen hyvä kirja edustää oppimisen taitoja ja lisää opiskelijan omaa panostusta. Syventyvä, ymmärtävä lukeminen on lisääntynyt. Passiivista kuuntelua on vähemmän, opiskelussa on selkeämpiä välitavoitteita ja opiskelun tavoitteena ovat taidot ja tiedon soveltaminen, ei ulkomuisti.

Uutta jaksoa kohden

Maanantaina alkaa uusi jakso. Jännittävää on, miten toimin, kun osalla on samoilla psykologian ja uskonnon kursseilla sähköinen Tabletkoulun kirja ja osalla eri kirjasarjan printtikirja. Onneksi myös printtikirjojen tehtävät ovat parantuneet eli ihan kaikkea ei tarvitse keksiä itse.

Olen perinteisesti opettanut enemmän asia- kuin oppikirjalähtöisesti, mutta hyvä oppikirja on myös valmiiksi kuratoitu ja jäsennelty tietolähde, jota opiskelijan olisi hyvä oppia lukemaan. Vielä kun opiskelijat tajuaisivat, että tietoa löytyy myös omasta printtikirjasta eikä vain googlettamalla! Sähköisen kirjan hakutoimintaa sentään useimmat käyttävät.

Kurssin vaihdos on aina aika kuormittava hetki. Vanhat kokeet ovat osin tarkistamatta ja samalla pitäisi olla jo vahvasti uudessa mukana. Tässä jaksossa meitä odottavat penkkarihulinoiden lisäksi tentit, kirjoitukset ja niiden jälkeen vielä sähköisen yo-kokeen suuri pääharjoitus filosofiassa, maantieteessä ja saksassa.

Jos ehdin, teen Zeetingsillä alkujutut ainakin muutamalle kurssille. Tykkään Zeetingsin vuorovaikutteisuudesta. Sen avulla saan ujommiltakin mielipiteet kurssin työtavoista. Diaesitykseen kurssin suorituksesta ja tavoitteista tulee jotain vaihtelua, kun väliin laittaa videon tai mielipidekyselyn, johon opiskelijat vastaavat omilla mobiililaitteillaan.

Ensi jaksossa on sentään enää viisi opetettavaa kurssia. Kuuden kurssin jakson jälkeen se tuntuu siedettävältä. Jaksamista tarvitaan silti: aina uuden kurssin alkaessa on muistettava, että jokainen opiskelija tarvitsee jokaisella kurssilla kokemuksen siitä, että opiskeltava kurssi on mielekäs ja tarpeellinen.

Yritän taas parhaani, mutta täydellisyyteen en pyri. Tiedän, että opiskelijat eivät odota superopettajaa vaan inhimillisen ja myös virheitä tekevän opettajan, joka laittaa itseään likoon ja ajoittain myös mokailee. Eikä se haittaa, koska virheistä ihminen oppii. Jos vuorovaikutus on kunnossa ja koko ajan toimitaan yhteisen keskinäisen kunnioituksen hengessä, luokkahuoneessa saa jokainen oppia uutta, myös keski-ikäinen opettaja.

Oppikirjatyötä kaiken muun ohella

Uuden lopsin mukaisia oppikirjoja tehdään nyt aika tohinalla. Voisi luulla,  että se vie loputkin voimat, mutta oikeastaan se myös innostaa ja voimauttaa. Pidän tosi paljon kirjoittamisesta ja ideoimisesta, ja tässä hommassa sitä saa tehdä sydämen kyllyydestä.  ET1-kurssi alkaa jäsentyä, samoin uusi PS2-kurssi. Valmista on jo aika tavalla ja hyvältä tuntuu. Uudistuneesta ja entistä enemmän ihan kaikkia opiskelijoita ajatellen kirjoitetusta fi2-kurssista ei enää puutu juuri mitään, sen vuoro päästä graafikon ja oikolukijan käsittelyyn on tosi lähellä. ET2 ja Fi1 on jo tänä vuonna julkaistu uuden opsin mukaisina. Filosofia uudistui enemmän, mutta olipa hauskaa miettiä ajattelutaitoja kunnolla.

Alusta asti Tabletkoulu on ollut minusta innostava alusta ja se on kehittynyt parissa vuodessa lisää. TK-yhteisön opettajien innostus on tarttuvaa. Sisäisen motivaation kaikki osa-alueet täyttyvät luonnollisesti, kun on hieno yhteisö, jolta saa tukea ja kannustusta sekä valtavasti ideoita, kun on iso vapaus tehdä jotain uudenlaista eikä ole sidottu siihen, miten aina ennen on tehty ja kun työ on vielä juuri sopivan haasteellista, kaikkea osaamistaan ja luovuuttaan saa käyttää. Tulee koko ajan päivitettyä omaa asiantuntemustaan ja parasta kaikessa, saa myös käyttöönsä työkalun eli hyvin suunnitellun digioppikirjan, joka tosiaan on kuin kauniisti katettu juhlabuffet.

 

Miksi digitaalinen oppikirja voi olla hyvä (vaikka se ei tee opettajasta turhaa)

Avainsanat

digikirja, digikoe, oppikirja, Tabletkoulu

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa uskalsin laittaa kirjalistalle pelkän digikirjan. En ole katunut.

Luen lehdistä ja fb-ryhmistä turhautuneita kokemuksia toimimattomista digikirjoista. En ihmettele: osassa kehitys on vielä kovin kesken ja varmasti laatu ja hinnoittelu sekä lisenssit vaihtelevat. Yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että kirjan siirtäminen pdf-muotoon ei tuo mitään lisäarvoa. Yritimme pienellä opettajaporukalla kirjoittaa aiheesta myös suuren sanomalehden yleisönosastolle (lue teksti Facebookissa). Kirjoitusta ei julkaistu.

Digikirjojen kritiikin takana voi olla myös pelko markkinaosuuksien jakautumisesta uudella tavalla. Pienet, ketterät toimijat pystyvät ainakin näin aluksi tuottamaan jotain sellaista, mitä aiemmin ei ole ollut olemassakaan. Suuret kustannustalot ovat todella hyviä toteuttamaan perinteisiä laadukkaita paperikirjoja. Nekin ovat nyt joutuneet sopeutumaan siihen, että jotain voitollista myytävää pitäisi digiloikkamarkkinoille tuottaa. Uskon, että vähitellen laatu paranee.

Itse käytän nyt Tabletkoulun kirjoja. Niissä valmis materiaali on minun aineissani laadukasta ja kirjailijoiksi on ryhtynyt opettajia, joilla on hyvä pedagoginen ote ja loistava aineenhallinta. En nyt rupea kehumaan niitä kirjoja, joiden teossa olen itse saanut olla mukana upeissa tiimeissä, vaan keskityn tuoreisiin kokemuksiin.

Aloitin lukion ensimmäisen kurssin psykologiassa Tabletkoulun kirja oppikirjana. Tämä on muuttanut oppitunteja monella tavalla. Tuntuu, että hyvin suunniteltu materiaali tekee helpommaksi muuttaa oppituntien rakennetta siihen suuntaan, että opiskelijat ovat aktiivisempia. Kun olen mielessäni muutenkin pyöritellyt ajatuksia käänteisestä opetuksesta, oppikirjan tehtävät mahdollistavat hallitun ja ohjatun tavan ottaa jokin kokonaisuus ja lisätä siihen yhteisöllisiä ja yksilöllisiä työtapoja. Teksti on selkeää ja linkit tukevat ymmärryksen syntyä (ja ovat lisäksi kiinnostavia).

Annan käytännön esimerkin. Psykologian korrelaatiotehtävän pisteet näyttivät varoitusväriä opettajan näkymässä eli selvisi, että osa ei ollut hahmottanut korrelaatiokertoimen ja annetun kuvauksen yhteyttä. Selitin asian ja tein lisäharjoituksen, ja nyt näin käsitteen auenneen (vaikka juteltiin tunnilla myös siitä, miten osa meni lukkoon heti nähdessään numeroita). Välittömän palautteen saaminen on opiskelijalle hyvä juttu.

Oppikirjan opettajan materiaalit ovat olleet aarreaitta. On valmiita Socrativeja ja erittäin hyviä käsittelyvinkkejä. Minun ei itse tarvitse etsiä käytännössä toimivia rikasteita, vaikka voinkin niitä lisätä opiskelijoilleni.

Kertaustunnilla ennen koetta aion vielä tehokäyttää vertaisarviointitoimintaa. Lisään joukon omia tehtäviä ja laitan opiskelijat ensin määrittelemään itse käsitteitä ja sitten arvioimaan toisten määritelmiä. Kiva, kun kirja arpoo arvioitavat suoritukset nimettöminä. Samoin ajattelin teettää ohjatun esseeharjoituksen.

Tabletkoulun kirjoja käyttäneiden enemmistö on mielellään valinnut myös itsenäisiin suorituksiinsa TK:n kirjan. Minusta se kertoo tyytyväisyydestä. Hintakin on toki kilpailukykyinen.

Törmäsin ensimmäisillä tunneilla ennakkoluuloihin ja vaikeuteen lukea digitaalisesti. Kirjan käyttöön tottuminen, esimerkiksi sisällysluettelon avulla liikkuminen paikasta toiseen sekä alleviivauksen käyttö omalla laitteella (kokeilin itsekin yhden opiskelijan  iPadilla sitä ja kesti hetken oppia oikea tapa maalata tekstiä, läppäreillä ja muilla tableteilla se sujuu helpommin) on helpottanut. Uskon, että hyödyllistä siirtovaikutusta voi tulla myös muuhun digitaaliseen lukemiseen, koska Tabletkoulun tehtävät vaativat yleensä ymmärtävää lukemista.

Yksi opiskelija oli printannut yhteen aihepiiriin liittyvän Quizlet-sanaston itselleen. Tällaista minä kannustan: on opittava löytämään itselle sopiva oppimisen tapa. Paperivihko kulkee ihan hyvin tabletin tai läppärin mukana, jos opiskelija hyötyy käsinkirjoittamisesta ja piirtämisestä. Tehtäviin voi ottaa vaikka valokuvan piirroksesta, jos haluaa.

Digikirjan etuja on, että kun ””opetan vähemmän” (tyystin en ole luennoimista lopettanut), minulla on enemmän aikaa tutustua opiskelijoihini ja seurata heidän edistymistään. Voin luottaa siihen, että oppiminen ei ole näennäistä.

Koeviikkoa rauhoittaa ja omaa stressiäni vähentää, kun sähköinen koe onnistuu suoraan kirjan avulla. Aion säätää koepistemäärät siten, että maksimi on joko 60 tai 70 pistettä ja koe koostuu A-, B- ja C-osioista eritasoisine tehtävineen. Arvioinnissa myös kirjan tehtävien teko painaa paljon. Näin koe on vain yksi mittari. Koetehtäväpankki on aivan huippujuttu. Omat tehtäväni voin laittaa sinne ja toivoa, että niistä on iloa myös muille. Itseäni ilahduttaa saada muilta valmiita mietittyjä sähköisiä tehtäviä. Aina ei oma mielikuvitus riitä esimerkiksi sopivan viedon löytämiseen.

Sähköinen kirja ei varmaan sovi kaikille. Opettajan vapaus itse valita oma materiaalinsa on tärkeä arvo. Psykan kirjat ovat suunnilleen kaikki tosi hyviä, joten valittavaa on. Viime vuonna käytin digikirjan ohella Skeemaa ja Mielen maailmaa paperisina niille, jotka halusivat printtikirjan.Tästä tuli opettajalle oma lisävaiva, mutta kaikilla ei ollut vielä omia laitteita silloin, ja vaikka Tabletkoulun kirjaa lukee ihan hyvin jopa älykännykän näytöltä, ei ehkä kokonaisen kirjan luku kuitenkaan ole mielekästä miniruudulta. Yksi helppo ja luonteva tapa toteuttaa tvt:n käyttö opetuksessa on kuitenkin hyvä digikirja. Muitakin toimivia tapoja esimerkiksi sähköiseen kokeeseen on, kun vain jaksaa nähdä enemmän vaivaa.

Abittia, abittia

Avainsanat

Abitti, arviointi, digikoe

Eilen meidänkin lukiolla järjestettiin Abitti-koulutusta. Fiksu ja selkeäsanainen Erja Vihervaara valotti Digabin ja sähköisen yo-tutkinnon nykytilannetta ja sitten kaivettiin esiin Ethernet-kaapelit ja muistitikut ja kokeiltiin Abittia.

Abittiin kirjautuminen ja kokeen tekeminen sujui kaikilta ja Janne Cederbergin opetustv:n editorilla useimmat taisivat lisätä kokeeseen myös kuvia. Tarkkana sai toki olla, että koodi tuli pastattua oikeaan ruutuun.

Luokassa oli piuhavyyhtejä ja iloista hyörinää, mutta tietysti juuri minun koneella ei verkkoyhteys toiseen koneeseen onnistunut, eikä syy selvinnyt. Abitti-tikku kyllä käynnistyi onnistuneesti. En siis päässyt kokeilemaan omaa koettani. Mutta lainakoneella sain kokeilla vastaamista kollegan kokeeseen.

Eilen oli ensimmäinen päivä, jona sähköpostitoiminto palautteen antamiseen oli käytössä, ja se osoittautui oikein toimivaksi ja kätsyksi.

Koko Abitti on helppokäyttöinen, kunhan ensin on saatu kirjavat laitteet buuttaamaan ja verkkoyhteys luotua. Aikaa menee kuitenkin ongelmien ratkomiseen. Muistitikkujen kanssa saa olla tarkkana, että muistaa, mikä oli opettajan palvelintikku ja mikä opiskelijan ja mille tikulle koekysymysten zip-tiedosto oli tallennettu. Ja ei kauheasti tainnut huvittaa sitä opettajaa, jonka kone alkoi tehdä windows-päivitystä ennen Abitti-kokeilua.

Eiköhän kokeilu ja koulutus vähän pelkoja hälventänyt joka tapauksessa. Saa nähdä, kuka pääsee ensi keväänä pitämään prelin Abitilla…