Avainsanat

, ,

Puoli kuuta toistuvista, unettomasta yöstä ei päivääkään.

Viime yönä koulu tuli pitkästä aikaa uniin. Unessa olin aloittamassa uutta lukuvuotta. Rehtori oli luokassa jo valmiiksi aikuisopiskelijoiden kanssa, kun marssin lopulta luokkaan aloittamaan biologian opintojaksoa. Luokkatila oli outo, minulla ei ollut oppikirjaa (ja sähköisen oppikirjan alustakin oli vaihtunut) eikä tuntisuunnitelmaa, ei nimilistaa eikä mitään muutakaan tarpeellista. Jotenkin kuitenkin tilanne laukesi, kun aloin kysellä opiskelijoilta, mitä kokemuksia heillä oli biologiasta. Joku kertoi luontoretkestä, johon liittyi paskaa, ja tästä päädyin selittämään, miten inho on hyödyllinen biologinen tunne, joka auttaa selviytymään ja välttämään kohteita, joista tulee sairaaksi.

Vastikään luin ja katselin videoita unien NEXTUP-teoriasta, jonka mukaan unet ovat tulevan ennakointia varten. Mieli työstää kokemuksia ja auttaa meitä mukautumaan siihen, mitä pian tapahtuu. Unien kautta meille myös selviävät omat tunteemme tulevista asioista. Unet myös nostavat esille sitä, mikä on meille itsellemme tärkeää ja merkityksellistä. Jokainen ihminen tuntee omat assosiaationsa parhaiten, ja siksi unista on apua tunnesäätelyyn.

Oma uneni kertoo minulle siitä, että mieli askartelee jo tulevan lukuvuoden kanssa. Paljon uutta on edessä, mutta jokin on pysyvää: tapa, jolla opetan vuorovaikutuksen kautta ja se, miten kaikessa opetustyössä lopulta tärkeintä on ymmärtää isoja mekanismeja ja ajattelutapoja. Opettajana haluan, että se, mitä opetan, liittyy opiskelijoiden omaan kokemusmaailmaan.

Monet asiat jännittävät ja vaativat alitajuista työstämistä. Uuden lopsin mukaiset kirjat ja uudet toimintatavat, väistötilat ja uuteen rakennukseen sopeutuminen, kaikki muuttuva vaatii oman työstämisensä. Pitkä loma on tarpeen, jotta voisi olla valmis tulevaan lukuvuoteen uusine haasteineen.