Tästä blogista

meandsocialpresence

Olen lukion uskonnon, psykologian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Marja Oilinki Uudenkaupungin lukiosta. Olen myös Tabletkoulun kirjailija – uudentyyppisen sähköisen oppimateriaalin kehittäminen on ollut minulle henkilökohtaisesti huikea oppimiskokemus. Toivon, etten lakkaa oppimista uutta.

Olen käyttänyt työssäni erilaisia tietoteknisiä oppimisympäristöjä pitkään, mutta muutoksen vauhti on kiihtynyt, ja siksi arvelin, että on aika perustaa uusi blogi aiheen ympärille. WordPressin kanssa olen hitusen kömpelö, koska Tumblr on ollut helppokäyttöisyydessään Bloggerin ohella pääasiallinen blogialustani. Mutta elämä on oppimista.

Minua innostaa sähköisten ylioppilaskirjoitusten tulo ja pidän sitä mahdollisuutena, jota ei saa hukata. Tvt:n on oltava luonteva osa nykylukiota.

Minulle on samantekevää, kuinka monella sormella opiskelijani kirjoittavat, itse taidan aika pitkälle kirjoittaa kaksisormijärjestelmällä. Hidas kirjoittaminen antaa minulle välillä aikaa ajatella, mitä olen sanomassa. Teen silti paljon virheitä sekä kirjoituksessa että ajattelussa.

Minulle tvt on tie tietoyhteiskuntaan. Uudet välineet ja sovellukset auttavat löytämään henkilökohtaisia tapoja järjestää tietoa, tehdä erilaisia luovia projekteja ja jakaa niitä omien sosiaalisten yhteisöjen kesken joko luokkahuoneessa tai mieluusti myös sen ulkopuolella.

Eniten ilahdun siitä, kun koulussa työskennellessämme opiskelija itse ehdottaa tekevänsä tehtävän jollakin työkalulla, jota on kokeiltu vaikka vuosi sitten. Silloin tunnen onnistuneeni.Samoin koen hienona sen, että opiskelijat etsivät itse tarkoituksenmukaisia sovelluksia omille laitteilleen ja opettelevat käyttämään vaikkapa videoeditoria osana koulutehtävää. Arvostan tätä siksi, että koulussa tulisi voida käyttää aikaa uusien tietoyhteiskunnassa tarvittavien taitojen oppimiseen ja toisaalta uskon (tutkimusperusteisesti), että sisältöjenkin oppiminen sujuu paremmin tietoa muokkaavilla kuin toistavilla menetelmillä.

Tvt ei tietenkään ole itsetarkoitus. Sen opiskelun tulee olla yhtä lailla yksilöllistä kuin kaiken muunkin. Haluan kuitenkin rohkaista jokaista kanssaeläjää kokeilemaan, silläkin uhalla, että syntyy uusia tvt- ja oppimisaddikteja. Uusi teknologia on koukuttavaa, sosiaalista, luovuutta helpottavaa ja monenlaisia uusia ajattelun työkaluja mahdollistavaa.

 

 

Mainokset

3 thoughts on “Tästä blogista”

  1. Kalevi Salonen said:

    Sanot, että sinua innostaa sähköisten ylioppilaskirjoitusten tulo ja pidät sitä mahdollisuutena, jota ei saa hukata, ja että tvt:n on oltava luonteva osa nykylukiota.

    Jälkimmäisestä toteamuksesta tuskin voi olla eri mieltä. Sen sijaan en ymmärrä minkä mahdollisuuden sähköiset kirjoitukset voisivat tuoda. Sehän on vain yksi koe, joka ei mitenkään voi viedä opetusta eteenpäin. Pikemminkin käy päinvastoin ja opetus joutuu entistäkin enemmän ylioppilaskirjoitusten vangiksi. Kirjoitukset ovat vain väline, jolla hetkellisesti testataan opiskelijoiden tasoa. Tuo hetki on mitätön murto-osa kolmen vuoden lukio-opiskelusta. Opetus ja oppiminen ovat aivan eri asioita.

    Tvt:n kanssa on suuri vaara, että siitä tulee itsetarkoitus avian samalla tavoin kuin ylioppilaskirjoituksista on tullut. Se on varmasti hyvä renki, mutta yhtä varmasti myös huono isäntä.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista, Kalevi. Oma kokemukseni on, että yo-tutkinnon tuleva muutos on liikauttanut myös koulun käytäntöjä ja lisännyt mahdollisuuksia tehdä tvt:n kanssa ihan hyviä oppimista tukevia asioita, Minuakaan ei kiinnosta itsetarkoituksellinen tvt esimerkiksi vain yo-tutkinnon vuoksi – kaipaan kuitenkin tietotyöhön nykyaikaisia työkaluja, jotka kasvattavat yhteistyöhön, monimediaalisuuteen ja luovaan tuottamiseen.

      Tykkää

  2. Jatkan vielä vähän, koska avaat tärkeitä kysymyksiä. Kun kirjoitat, ettei yo-tutkinto mitenkään voi vielä opetusta eteenpäin vaan että opetus voi jäädä entistä enemmän yo-.tutkinnon vangiksi. Jos me opettajat ajattelemme kapeasti ja treenautamme vain yo-ohjelmia ja tehtävätyyppejä, tämä vaara voi olla ihan todellinen. Uskoisin,e ttä ammattitaitomme riittää kuitenkin siihen, että tajuamme, että tvt on pelkkä väline. Kirjoittaminen kaikissa muodoissa on hyödyllistä ajattelun kannalta. Minulla on opiskelijoita, jotka saan koneen avulla kirjoittamaan enemmän. Esimerkiksi kurssikokeiden muutuminen sähköisiksi on lisännyt tuotetun tekstin määrää ja jopa laatua.

    Arvostan yo-kirjoitusten sähköistämistä mahdollisuutena, koska joskus muutos saa ihmiset tarkastelemaan toiminattapojaan kriittisesti ja uusin silmin. Olen ainakin itse miettinyt arviointia ihan uusista lähtökohdista, kun olen miettinyt arviointikriteerien järkevyyttä, sitä onko essee ainoa tapa mitata ajattelun syvällisyyttä, miten pysyvää oppiminen on, miten saan esiin erilaisia taitoja opiskelijoissani ja miten edistän luovuutta, arviointikykyä ja soveltamista. Voi olla, että muut opettajat ajattelevat näitä kysymyksiä muutenkin, minulle juuri tämä sähköistäminen on avannut uudenlaisia ajattelumalleja siitä, miten oppimsita voi edistää ja tuoda tähän päivään tinkimättä laatutavoitteista.

    Ymmärrän silti, että koulua olisi hienoa kehittää myös ilman yo-kokeiden tuomaa painetta. Kun esimerkiksi uskonnon opettajana uusi ops tuo eteen tilanteen, jossa todennäköisesti yhä harvempi kirjoittaa uskonnon, luulen sen vapauttavan opettajan tuijottamasta yo-kirjoituksia tarkastelemaan opsia mahdollisimman paljon mielekkyyden kannalta: mitä näiden nuorten todella on syytä oppia ja miksi. Valitettavan usein kiire ja syventymättömyys sekä infoähky tulee lukioon juuri yo-kokeen paineista.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s