Avainsanat
Minulla on ihania ryhmiä tässä jaksossa. Etiikan kurssilla on hyvä ilmapiiri ja kaikki ovat mukana.
Yksi päivä viime viikolla ryhmässä syntyi intensiivinen keskustelu kännykästä ja sen merkityksestä. Toisaalta ryhmässä on niitä, joille kännykkä merkitsee identiteetin kannalta jotain hyvin olennaista. Paluuta kännykättömään aikaan ei ole. Toisaalta moni koki, että kännykkään turvautumisesta on myös tullut tapa ja että se vie huomion aidosta sosiaalisesta kanssakäymisestä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat lähellä.
Hyvin nuoret osaavat kuvata kännykkäetiikan kysymyksiä. On kyse toisen kunnioituksesta, kun keskustelussa ei samaan aikaan täplätä puhelinta. Somen pakkososiaalisuus myös ahdistaa osaa: välillä kaipaa sitä, että ei tarvitse olla online. Kännykkäkulttuuri voi aikaansaada ulkopuolisuuden tunteita ja toisaalta puhelin voi olla stressinsäätelyn keino.
Joka tapauksessa lääkkeeksi opiskelijat esittivät pakon ja kurin sijaan itsesäätelyn opettelua ja ajoittaista oman käytön ajattelua. Moni tunnusti, että kännykkä vie huomion oppitunneilla ja vahingoittaa omaa oppimista. Siihen auttavia keinoja ei paljon ollut – yksi opiskelija kertoi, että kun kirjoittaa muistiinpanot kännykällä, se sujuu niin hitaasti, että samalla tulee ajateltua opittua. Kännykän oppimiskäyttö auttaa myös, mutta tässä ryhmässä vain vähemmistö käytti kännykkäänsä spontaanisti tiedonhakuun.