Avainsanat
digikirja, digitaalisuus, Tabletkoulu, tvt, yksilöllinen oppiminen
Yksi vapaa-ajan harrastuksistani ollut Tabletkoulun kirjailijayhteisön jäsenenä tuottaa oppimateriaaleja, joissa on mukana sekö teksti että harjoitukset ja monenlaista toiminnallisuutta. Miten digioppikirjan kirjoittaminen eroaa painetun kirjan kirjoittamisesta?
Yksi ero on, että painettu kirja on konkreettinen tuote. Sen voi laittaa hyllyyn ja sitä voi selata kuka vain. Tätä tunnetta vähän kadehdin printtioppikirjailijoilta.
Kun digikirja julkaistaan, olo on kyllä helpottunut ja kiitollinen, mutta tuote on vähemmän lopullinen kuin printtikirja. Virheitä voi edelleen korjata, jos sellaisia ilmenee, ja ei ole iso kynnys tehdä ”uutta painosta”, kun muutokset päivittyvät heti kaikille käyttäjille. Esimerkiksi kokemukset opiskelijoiden kanssa johtavat usein pieniin muutoksiin. Kesken vuotta muutoksia ei voi tehdä kaikessa (esimerkiksi harjoituksia ei voi muuttaa, ettei käyttäjille tule harmia), mutta vaikkapa tehtävän voi lisätä tai jonkin virheen korjata. Rikkoutuneet linkit korjataan myös heti, kun ne huomataan.
Digitaalisen hybridikirjan (teos, joka ei ole pelkkä kirja vaan myös oppimisympäristö) valmistumista on helpompi seurata jatkuvasti (esimerkiksi graafikon työn jälkeä) ja kirjailijatiimin työ on hyvin vuorovaikutteista. Yhteiskirjoittaminen on prosessina aina erilainen, koska kirjoittajatiimit vaihtelevat. Into ja ideat kuitenkin tarttuvat.
Tabletkoulun alusta on ollut tosi toimiva. Digikirjailijana ehkä selviää ihan tolkullisesti myös ilman koodin tajua, mutta se auttaa, kun miettii jo myös ulkoasua ja luettavuutta kirjoittaessaan. Digitaalista tekstiä miettii herkemmin lukijan näkökulmasta: mitkä elementit johtavat harhaan, mitkä edistävät asian ymmärtämistä?
Digikirjaa kirjoitettaessa mietin jatkuvasti opiskelijan navigointia sivuilla. Hyperlinkkejä tehdään kursseille harkitusti ja siten, että linkitys ei häiritse luettavuutta. On kuitenkin kivaa, kun lisätietoa on helppo linkittää mukaan ja alusta tukee kaikkea multimediaalisuutta. Kyse ei ole vain ”rikasteista” vaan uudentyyppisestä suhteesta tietoon. Myös opiskelijoita ohjaamme tuottamaan muutakin kuin tekstiä.
Paljon olen tässä prosessissa jo oppinut tekijänoikeuksista, digitaalisesta lukemisesta ja siitä, millaiset tehtävätyypit johtavat oppimiseen. Erityisesti taitavan ajattelun opettaminen on minulle sydämen asia. Digikirja (ainakin Tabletkoulu) mahdollistaa monta juttua, jotka edistävät esimerkiksi luettuun syventymistä ja estävät pinnallista prosessointia.