Avainsanat
Perjantaina se tapahtui. Pitkästä aikaa tunsin olevani oikealla polulla kirkkohistorian kurssilla.
Osa opiskelijoistamme oli meribiologian kurssilla, joten ryhmä oli vähän tavallista pienempi. Kun työskentelemme ei-opettajajohtoisesti, olen muutenkin huomannut, että aikaa opiskelijoille on enemmän ja ohjaukseni on yksilöllisempää. Nyt kirjoitettiin esseitä. Pari opiskelijaa oli saanut omansa valmiiksi jo edellisellä tunnilla ja niinpä minulla oli aikaa katsoa kunnolla heidän työtään. Avasin esseen GAFEn kautta ja sen sijaan, että olisinkirjoittanut kommenttini suoraan asiakirjaan kommenttiruudun kautta, juttelimme esseen läpi.
Tästä kehkeytyi yksi opettajaurani parhaita yksilöllisen ohjauksen hetkiä. Selvensimme ainakin kymmenen väärinkäsitystä ja isoja taustalla vaikuttavia skeemoja. Opiskelija kysyi tarkennuksia, kertoi missä oli kokenut vaikeuksia hahmottaa asioita, piirtelin kuvia paperin reunaan ja havainnollistin kristinuskon ja juutalaisuuden suhdetta kaaviolla.
Jos olisin opettanut aiheen vain opettajajohtoisesti, siitä olisi seurannut, että…
- opiskelijat eivät olisi itse työskennelleet ymmärryksen saamiseksi ja prosessointi olisi ollut pinnallisempaa
- väärinkäsityksiä ei olisi tullut oiottua enkä olisi edes tiennyt niistä
- opiskelijat olisivat oppineet pintatasolla toistamaan kuulemiaan asioita, mutta taustalla oleva ymmärrys ei olisi välttämättä karttunut
- opiskelijoille olisi jäänyt tunne siitä, että he eivät pysty oppimaan
- minulla olisi ollut turhautunut olo, vaikka osa opiskelijoista olisi ollut tyytyväinen helppoon tapaan oleskella koulussa
Mitä suurempia eroja opiskelijoiden taustahahmotuksessa on, sitä isompi juttu on siirtää painopistettä opiskelussa yksilölliseen suuntaan. Se vie kuitenkin aikaa. Kukaan ei pääse helpommalla.
Jos aion jatkaa tällä linjalla, joudun karsimaan opetettavaa perusainesta. Valitsen muutaman keskeisimmän historiallisen prosessin, ne joilla on eniten vaikutusta maailmanhistoriaan. Käytämme vastedes eniten aikaa niihin. Nopeimmat tai valmiiksi tietäväisimmät voivat lisäksi liittää aikajanoilleen muuta ja tehdä syventäviä tehtäviä.
Olemme käyttäneet tuntiaikaa nyt eniten yksilölliseen opiskeluun. Opiskelijat kaipaavat helppoja muistiinpanontekotunteja, mutta yritän pitää ne minimissä ja rajoittaa vaikeimpiin aiheisiin – ja antaa vapauden niilläkin tunneilla itse lukea ja hahmottaa asiaa joko tehtäviä tehden tai vapaasti tietoa hankkien.
Opettajan oma tehtäväni on ohjata oppimista perusrakenteisiin, ei turhaan muistisälään. Olen sen verran kauan toiminut opettajana, että osa yleisistä väärinkäsityksistä on minulle tuttuja, mutta edelleen vastaan tulee uudentyyppisiä hahmottamisen aukkoja. Jos lähden niitä jokaiselle selittämään yhteisesti, osa tooooodella pitkästyy. Eikä osa tätä tietoa tarvitsevista kiinnitä tarkkaavuuttaan minuun juuri silloin.
Yritän samalla ohjata käyttämään tietotyön välineitä. Ilmeisesti aikajanaohjelmaehdotukseni näytti opiskelijoista vaikealta, koska he rakentavat omia aikajanojaan paperille. Toisaalta sekin on ookoo.
Jotkut asiat olisivat helpompia, jos sähköinen oppikirja olisi käytössä kaikilla. Ehkä ensi vuonna.
ps: värityskuvat auttavat keskittymään
Otin käyttöön myös värityskuvat. Kun pidän pieniä tarinointituokioita, opiskelija saa hakea valitsemansa värityskuvan. Ortodoksisia värityskuvia löytyy mm täältä. Jotain olen kerännyt myös Pinterestiin. Uskonnollisia kuvia löytyy aika paljon luvallisesti, eli ei tarvitse syyllistyä luvattomaan kopiointiin. Koetan tarkistaa kuvien tekijänoikeudet ennen käyttöä, vaikka Pinterestiin onkin joku voinut linkittää myös sellaisia, joita ei saa kopioida luvallisesti.
ps2 Myös opettaja oppii yksilöllisesti
Tänään omaa oppimista tapahtui PowerPointin suhteen, kun Markku Pelkonen vinkkasi Facebookin tvt-ryhmässä ominaisuudesta, jolla PowerPoint-diaan saa uusia elementtejä nätisti animaation avulla. Tavallaan minun olisi pitänyt tietää tämä, ja jossain määrin olen sitä käyttänytkin, mutta tajusin nyt, miten dian saa käyttäytymään Thinglink-kuvan tavoin, eli käyttämällä animaation käynnistin (trigger) -toimintaa uuden elementin kohdalla voi määrittää, mitä aiempaa elementtiä napasauttamalla se tulee näkyviin. Kokeilussa tuli tietysti tarpeettomasti kikkailtua PP:n erilaisilla tehosteilla, mutta loin alustavasti ihan siistin aikajanapohjan, johon vuosilukua klikkaamalla saa selityksen näkyviin. Verrattuna Thinglinkiin tässä on se etu, että kaikki uudet selitykset jäävät näkyviin. Veikkaan, että sama on mahdollista Google Slidesin avulla, koska onhan tuo hotspot-toiminta sielläkin. Seuraavaksi siis sitä kokeilemaan! Tätä ominaisuutta voisi opastaa opiskelijatkin käyttämään, niin he saavat siitä myös yhden helpon aikajanaohjelman käyttöönsä.
Kuvittelen mielessäni, että PowerPointin ominaisuuksien käyttöä olisi koulutettu yhteisessä opettajien pakollisessa tvt-koulutuksessa, jossa käyttäjien taidot ja tarpeet vaihtelevat…tuskin olisin oppinut siellä tätäkään. Täydennyskoulutus on näinä aikoina viisasta laatia käyttäjien tarpeiden pohjalta ja siten, että yksilöllinen tuki on mahdollista. On turhauttavaa, jos yhdelle kaikki menee yli hilseen, toiselle ei ole mitään tarvetta koulutukselle ja kolmas osaa jo kaiken, mitä ”opetetaan”. Siksi yksilöllisyys kuuluu myös opettajien täydennyskoulutukseen!