Avainsanat

, , ,

Abittitunnelmia

Koeviikko on lukiossamme sähköä täynnä. Nettiniiloja, koulun varakonereserviä ja Abitin tikkuja lasketaan, että ne riittävät kaikille halukkaille. Harjoitusta on saatava!

Ihan kaikilla ei vielä onnistu buuttaaminen omalta koneelta. Yllätyksiin on varauduttava. Enimmäkseen kuitenkin muutamalla lainakoneella ryhmää kohden on pärjätty.

Abitin hyödyt alkavat vähitellen olla kohtuullisia. Janne Cederbergin luoma Tweak-A-bitti Chromen laajennusosa) tekee kokeen laatimisesta ja hallinnoimisesta nopeaa ja helppoa. Esimerkiksi koetehtävien järjesteleminen on vaivatonta.

Tänään opiskelijani saivat itse valita, tekivätkö he kirkkohistorian kokeensa koneella vai paperilla. Koneella tekijöitä helpotti paitsi kirjoittamisen helppous myös sanalaskuri. Liitetiedostoja käytettiin rohkeasti ja pienellä neuvomisella löydettiin sovelluksista takaisin kokeen suoritussivulle.

Yksi Abitin puutteita on tällä hetkellä se, että opiskelija ei voi ”peruuttaa” tekemäänsä monivalintaa, jos haluaakin valita eri tehtävän. Kaipasin selkeää systeemiä, jossa lopuksi voisi valita, mitkä tehtävät lähettää arvioitavaksi, ja opettajalle keinon antaa vaihtoehtoisia tehtäviä tavalla, joka ei sotkisi opiskelijaa. Voi tosin olla, että tähänkin on jokin konsti, jota en ole vielä tullut ajatelleeksi. Olisi hyvä, että kokeessa ei olisi mahdollista vastata liian moneen tai liian harvoihin tehtäviin ilman virheilmoitusta.

Opettajana korjaaminen on melkein helpompaa koneelta. Silmäni väsyvät enemmän lyijykynäjälkeä tihrutellessa. Tein Abitti-kokeeseeni jopa monivalintoja, koska halusin testata perusasioiden hallintaa. En pistä pahakseni sitä, että niiden korjaus on automaattista. Paperisella kokeella näiden korjaaminen on puuduttavaa, vaikka siinä toki havainnollistuvat vaikeat käsitteet ja ymmärrysvirheet nopeammin.

Abitn haittapuolia on toistaiseksi lähinnä tehtävätyypien niukkuus. Muistitikkujen kanssa pelaaminen on väistämätön seuraus valitusta ylioppilaskokeen toteuttamistavasta ja sen kanssa pystyy kyllä elämään. Muutaman Abittikokeen pidettyään ei opettajana enää niin hirveästi joudu miettimään eroa palvelintikun, koetehtävätikun ja oppilastikun välillä. Kokemus ja tottumus auttavat ajankäytössä: verkon virittelyihin ei mene merkittävästi aikaa ja kokeen tekeminen on samoin kohtuullisen joutuisaa.

Vaihtoehtoja Abitille

Osa tämän jakson kokeistani on toteutettu sähköisen oppikirjan (Tabletkoulu) alustalla. Siinä arvostamiani piirteitä ovat ensinnäkin monipuolinen koepankki eli kirjailijoiden tekemät ja opettajakäyttäjien lisäämät kysymykset, joita on helppo itse muokata mieleisikseen. Toinen arvostamani piirre on monipuolisuus. Oppikirjan koetehtävissä on runsaasti mahdollisuuksia sekä nettilähteiden (esimerkiksi videon upotus on vaivatonta) että muun aineiston käyttöön. Luonnollisesti osa tehtävätyypeistä on automaattisesti korjautuvia ihan kuten kirjan tehtävistäkin. Opiskelijat pitävät siitä, että osa tehtävistä on nopeita tehdä. Kolmas hyvä piirre liittyy yleiseen helppokäyttöisyyteen. Kokeen ajastus on helppoa eli koe aukeaa itsestään siihen kellonaikaan kuin haluan. Opiskelijat voivat seurata kellosta jäljellä olevaa koeaikaa. Korjatessa voin arvioida tehtävä kerrallaan suorituksia vieritettävästä näkymästä. Kone laskee kokonaispistemäärät automaattisesti ja voin myös painottaa haluamassani ja opiskelijoiden kanssa sovitussa suhteessa kokeita ja kurssin harjoituksia arvioinnissani.

Mikäli kokeen haluaa toteuttaa avoimena nettikokeena, valvontaakaan ei juuri tarvita. Soveltavat tehtävät takaavat, että osaamista erotellaan kyllä silti. Jos haluan valvoa ja rajoittaa netinkäyttöä, kannattaa asetella pulpetit siten, että opettaja näkee kaikkien näytöt vaivatta.

Ennen Tabletkoulua ja Abittia tein sähköisiä kokeita hyvin sekalaisin keinoin. Käytin Moodlea kokeenpalautukseen, samoin GoogleDocsia. Viime lukuvuonna toteutin joitain kokeita siten, että koe palautettiin Gafen kautta. Google lomakkeen avulla on helppo toteuttaa pikkutestejä paperikirjallisilla kursseilla, varsinkin nyt, kun ei tarvita edes Flubaroota vaan oikeat vastaukset voi helposti syöttää monivalintatehtäviin.

Avoimen netin kokeita olen tehnyt pitkään. Opiskelijoilta saatu palaute on yleensä myönteistä (”tunsin oppivani jotain uutta koetta tehdessäni” on yleinen kommentti, kun on perehdytty esimerkiksi laajaan aineistoon ja mietitty sitä eri näkökulmista), vaikka soveltavuus on joistakin ollut myös rasittavaa, jos opiskelussa on aiemmin tottunut luottamaan hyvään muistiin ja pänttäämiseen.

Mikä muuttuu, kun kokeet muuttuvat sähköisiksi?

Abittikokeita tehdessä suurimpia muutoksia ovat etukäteistyöt, luokan järjestäminen ja ohjaaminen vastaamaan siten, että teksti olisi hyvää asiatyyliä kappalejakoineen (tätä täytyy tietysti ohjata myös paperikokeissa, mutta printtikirjan käyttäjistä osa ei ole kovin tottunut vakavaan kirjoittamiseen ja syventyvään lukemiseen koneelta). Keskimäärin vastausten pituudet ovat hiukan kasvaneet siirryttäessä sähköisiin kokeisiin.

Jonkin verran opiskelijat kiittävät sitä, että on helpompaa kirjoittaa koneella. Samaa palautetta osa opiskelijoista on antanut sähköisistä ylppäreistä. Käsi ei väsy samalla tavalla kuin käsin kirjoitettaessa. Toisaalta jotkut opiskleijat ovat edelleen epävarmoja taidoistaan. Myös oman koneen käynnistämisen helppoudessa/vaikeudessa on eroja ja ne vaikuttavat asenteisiin. Nykyisille kakkosille paperikoe on vielä tuttu ja turvallinen koetyyppi. Kun annoin opiskelijoiden täysin vapaasti valita paperisen ja sähköisen Abitti-kokeen välillä, 16 valitsi paperisen ja 12 sähköisen. Abit taas puolestaan pyysivät itse Abitti-koetta ja saivat sen. Heillä lähestyvät ylioppilaskirjoitukset alkavat jo vaikuttaa motivaatioon mukavuudenhalun sijaan. Toisaalta juuti heillä on psykologiassa paljon harjoitusta sähköisiistä kokeista ja ympäristöistä, joten paperikoe olisi ollut myös paluuta vanhaan.

Sähköisiä kokeita käytettäessä opitaan samalla myös hyviä tietotyötaitoja: sietämään yllättäviä asioita kuten koneen putoamista verkosta tai sitä, että oma kone ei käynnistykään Abitista vaikka viimeksi se onnistui hyvin, käyttämään editoreita ja säilyttämään tyynen ja keskittyneen mielen teknologian kanssa työskennellessä.

Mainokset