Liityin reilu viikko sitten Mastodoniin lukuisten muiden ihmisten tavoin, kun Twitter-uutiset alkoivat saada absurdeja piirteitä. Olin kuullut Mastodonista jo aiemmin, mutta ajatellut, että en todellakaan tarvitse vielä yhtä sosiaalista mediaa elämääni, kun nykyistenkin seuraaminen on ajoittaista ja hapuilevaa. Mastodon on kuitenkin tarjoillut mukavia yllätyksiä ja opettanut minulle, miten erilaista sosiaalisessa mediassa on olla, jos ympäristö on sävyltään ystävällinen, vähemmistöt huomioiva ja kun tykkäysten määrä ei vaikuta siihen, mitä omaan uutisvirtaan tulee.
Mikä on Mastodon?
Mastodon on mainokseton yksityisesti ylläpidetty sosiaalinen mikroblogimedia, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin ja toimii hajautetusti nk. Fediversessä. En liittynytkään suoraan Mastodoniin vaan yhteen sen instansseista eli palvelimista, joilla on omat sääntönsä ja käytäntönsä. Esimerkiksi suomalaisessa Mastodontti.fi-palvelussa saa kirjoittaa tuutteja eli mikroblogikirjoituksia vain suomen kielellä. Jokainen instanssi on yhteydessä muihin, eli yhtä Mastodonin instanssia käyttämällä voi olla yhteydessä muihin Mastodonin käyttäjiin, vaikka näiden tilit olisivat muilla palvelimilla. Viime viikonlopun tietämillä monissa palveluissa oli ruuhkaa, koska käyttäjämäärät nousivat rajusti. Tämä johti myös siihen, että uudet käyttäjät näkyivät esittelyineen virrassa vahvasti ja oli helppo löytää seurattavia.
Mastodon on osa Fediverseä. Sanaa kuvaa hajautettujen palvelimien systeemiä, jolla on samantyyppisiä ihanteita. Fediverse ei ole vain hajaversumi vaan myös diversiteettiin perustuva: suurin osa alkuperäisistä palvelimista yhdisti erityisesti ihmisiä, jotka massojen sosiaalisissa medioissa kohtasivat syrjintää ja huonoa kohtelua. Koko Mastodonia ei olisi ilman neurodiversiteettiä ja seksuaalisia ja sukupuolisia vähemmistöjä, joiden edustajat ovat teknisesti suuntautuneita. Instansseista on helppo löytää sellaisia, joilla on erityisesti feministejä, transihmisiä, seksuaalivähemmistöjen ryhmiä tai vaikka yliopistoväkeä.
Mastodonissa käytetään etiketin mukaisesti sisältövaroituksia enemmän kuin muualla. Näin käyttäjät voivat valita, haluavatko he altistua esim. poliittisille keskusteluille, jotka ovat monille myrkkyä, tai nähdä kuvia, jotka voivat olla kuormittavia. Uudet käyttäjät eivät monesti heti oivalla tämän arvoa, ja kannattaakin lukea erilaisia ohjepostauksia, jotta pääsee sisälle systeemiin. Jos sisältövaroitukset eivät itseä kiinnosta, voi säätää omia asetuksiaan ja laittaa kaikki tuuttaukset avautumaan heti. Myös saavutettavuutta korostetaan ja kuuluu hyviin tapoihin liittää kuvia jakaessaan niihin kuvaus kuvan sisällöstä (ALT-teksti). Jotta ruudunlukijat lukevat hashtagit oikein, ne muodostetaan tyyliin #YksiKaksi eli kahta sanaa käytettäessä iso alkukirjain kertoo lukijalle, että sanat ovat erillisiä. Näin huomioidaan näkövammaiset käyttäjät.
Mastodonista löytää aiheita lähinnä hashtagien avulla. Niitä käytetäänkin enemmän kuin Twitterissä. Algoritmit ohjaavat tuuttausten näkyvyyttä niin, että jokainen käyttäjä voi buustata haluamiaan tuutteja, jolloin ne näkyvät muille uudelleen. Tykkäysten määrä ei näy virrassa eikä vaikuta yksittäisen tuutin näkyvyyteen. Tämä algoritminen ratkaisu tarkoittaa, että näen kaikkien seuraamieni ihmisten tuutit virrassani, ja voin etsiä seurattavaa aidommin omien kiinnostusten kautta, en pelkän suosion perusteella. Pidän tästä piirteestä.
Mastodonia voi käyttää selaimen kautta tai sovelluksella. Virallisen sovelluksen lisäksi esimerkiksi Tusky on suosittu.
Kenelle Mastodon soveltuu?
Jos joku etsii Mastodonista ympäristöä, jossa voi sananvapauden nimissä kyseenalaistaa vähemmistöjen oikeuksia tai kinastella henkilöön käyvällä tavalla, todennäköisesti pettyy sekä saa pian bännit. Koska yksityiset ihmiset perustavat instanssit ja päättävät säännöistä, useimmiten moderaatio todella toimii ja kaikki ei käy. Mastodon ei ole mikään Twitter. Onneksi.
Mastodon soveltuu sosiaaliseksi mediaksi ystävällisille, toiset huomioiville ihmisille, jotka jaksavat lukea säännöt ja noudattaa niitä. Jos haluaa käyttää Mastodonia enimmäkseen englanniksi, kannattaa etsiä alunperinkin sellainen instanssi, jossa sallitaan monia kieliä.
Minulle Mastodon on osoittautunut ympäristöksi, josta löytyy esimerkiksi paljon kiinnostavaa tietoa autismista, tieteestä ja kirjallisuudesta. Jollekin muulle sen kautta voi löytää esimerkiksi saman kiinnostuksen kuten tietyn pelin tai yhteiskunnallisen kysymyksen yhdistämiä ihmisiä. Esimerkiksi suomalainen piipitin.fi on suunnattu vasemmistolaisesti ajatteleville.
Kiinnostava kehityslinja on se, että jotkut yliopistot ja suuret sanomalehdet perustavat omia Mastodon-palvelimia. Tietyn yhteisön sisäiseen ja ulkoiseen kommunikaatioon Mastodon voi sopia hyvinkin, sillä tällöin käyttäjien identiteetit tulee varmennettua ja käyttö on turvallista, sillä se ei ole riippuvaista ulkoisen palveluntarjoajan pysyvyydestä.
Uskoisin, että kaikkien ei kannata Mastodoniin liittyä, eikä moni alkuperäinen käyttäjä toivo rajatonta kasvua palvelulle, sillä turhn nopea kasvu on hyydyttänyt palvelimia ja alkuperäiset käyttäjät joutuvat käyttämään paljon aikaa ja energiaa tulokkaita neuvoen ja opastaen. Erityisen ärsyttävää on, kun Mastodoniin liittyvä ensimmäiseksi alkaa valittaa siitä, että palvelu ei ole kuin Twitter. Ei sen kuulukaan olla.
PS. Twitteristä ei välttämättä kannata erota nyt vastalauseeksi omistajalle, sillä se voi vapauttaa Twitter-nimimerkin mahdollisille trollitileille. Kaksivaiheinen tunnistautuminen myös Mastodonissa voi olla hyvä idea samasta tietoturvasyystä.