Oppimisen tilassa

Koulu alkoi taas. Ensimmäisen viikon paras tunti oli ehkä se, jolloin opiskelijani hävisivät luokasta, johon on ahdettu 34 pulpettia, tekemään töitä haluamissaan paikoissa (tietokoneluokka, käytävän sohvaryhmä, koulun ala-aula). Seurasin sähköisen kirjan kautta heidän edistymistään ja jokainen eteni omaan tahtiin, omalla tavallaan – osa yksin, osa ryhmissä. He ovat jo tottuneita sähköisiä opiskelijoita: tehtäviä palautettiin myös eri sovellusten avulla tehtyinä kuvina.

Itsekin tuli liikuttua, kun kävelin ympäri koulua tsekkaamassa, onko kaikki hyvin. Spontaani kommentti opiskelijalta rohkaisi: tässä oppii, kun joutuu itse miettimään ja käyttämään uusia käsitteitä. Tunnilla puhuttu muuttui sisäistetyksi,omaksi. Tällä kertaa aiheena olivat moraalinen sankaruus, aktit ja omissiot. Uskon, että oppimisen jälki oli tehokkaampaa kuin jos olisin luennoinut.

Oppimisen tilat ovat monenlaisia. Konkreettinen tila muuttuu, kun oppimista ei rajata luokkahuoneeseen, ja opiskelijan mahdollisuus itse säädellä esimerkiksi ympäristön melutasoa mahdollistaa oman persoonallisuuden mukaisen oppimisen.

Oppimisen tila on myös mentaliteetti, mindset. Kun opiskelija haluaa oppia ja hallita jonkin käsitteen tai teoreettiisen mallin, hänon valmis tekemään sen eteen myös työtä. Viihtyminen tai ainakin mielihyvä ja tyytyväisyys hyvin tehdystä työstä seuraa, kun oppimistehtävät ovat lähikehityksen vyöhykkeellä ja vievät oppijan taitoja ylöspäin. Uskon, että oppimateriaaliin sisäänrakennettu tuki voi olla opettajan ohella osa rakennustelinettä,joka tukee opiskelijan tiedonrakennusta opiskelun aikana. Kun tehtävän vihjeet on piilotettu, niitä voi katsoa tarvittaessa. Kasvun ajattelutapaa voi tukea myös pedagogisilla ratkaisuilla: rohkaisemalla oppijaa siten, että toiminta on myös tehokasta ja vaikuttavaa.

Oppiminen vaatii myös tunnetilan. Väsyneenä tai ahdistuneena ei pysty siihen, mihin virkeänä ja rennon keskittyneenä pystyy. Tunneilmapiiri syntyy koko ryhmän yhteisen toimintakulttuurin tuloksena ja opettajan vaikeana tehtävänä on pyrkiä ohjaamaan tätä tunneilmapiiriä turvalliseksi ja oppimiselle myönteiseksi. Yhteisölliset työtavat vaativat myös jokaisen oman persoonallisuuden huomioimista. Opiskelijan on saatava tuntea oppimisen tilansa turvalliseksi ja sallivaksi. Tähän vaaditaan yhteisiä pelisääntöjä.

Opettajana vaikeinta on luoda rajat sille, millä tavalla käsitellään vaikeita ja erimielisyyttä aiheuttavia kysymyksiä luokkaamatta muita ryhmän jäseniä. Uskon, että opettaja voi ennen kaikkea mallintaa sellaista vuorovaikutusta, jota hän haluaa edistää. Luokkakeskustelussa voi kiittää keskustelijaa, joka uskaltaa olla eri mieltä; samalla voidaan etsiä yhteisiä nimittäjiä ja hakea ajatusten takana olevia arvoja jaihmiskäsityksiä. Keskustelu on aina onnistuessaan oppimisen tila, ei pelkkää samanmielistä hymistelyä.

Jos opettajana vielä pystyy ohjaamaan opiskelijaa kasvavaan itsereflektioon, saadaan käyttöön vielä yksi oppimisen tila. Tätä opettajankin täytyy jatkuivasti harjoitella pysyäkseen arjessa tässä tilassa. Väsyneenä ja erilaisten metatöiden uuvuttamana se ei aina onnistu, mutta muiden opettajien ja opiskelijoiden tuella se toisinaan onnistuu. 428

 

 

Yksisarvinen luokkahuoneessa

Puhe koulun mielekkyydestä kääntyy usein puheeksi poikien viihtymisestä/laiskuudesta tai tyttöjen miellyttämishaluisesta mukautumisesta. Tytöttelyn ja pojittelun ongelmia on paljon. Yksi on se, että se vahvistaa taipumustamme nähdä ihmiset sukupuolen kautta ja pakottaa kaikki edustamaan syntymässä annetun sukupuolen kulttuurisesti roolitettuja ominaisuuksia, vaikka ne tuntuisivat kuinka vierailta itselle. Jopa sukupuolista ja niiden kohtelun eroista puhuminen toisaalta sementoi ajatuksia sukupuolista. Kun sukupuolitodellisuus on monimuotoinen,  se vaan ei kutistu kahteen toisilleen vastakkaiseen ryhmään. Tavat olla ihminen, jolla on sukupuoli,  todella vaihtelevat.

Mitä jos koulu ei lähtökohtaisesti jatkuvasti pönkittäisi jäykästi binääristä sukupuolijakoa vaan antaisi kaikille tilaa olla ihmisiä? Olen omasta mielestäni tietysti suhteellisen sukupuolisensitiivinen kasvattaja, mutta huomaan aika usein käyttäväni sanavalintoja, joiden täytyy särähtää korvaan muunsukupuolisen nuoren korvissa. Huomaan myös ajattelevani tyttöjä ja poikia eri lailla ryhmätasolla, ihan kuten omat opettajani koulussa tekivät ärsyttävästi. Vaikka tarkkailen suhtautumistani, en tiedä miltä tuntuisi olla yksisarvinen luokkahuoneessa (tuo ihana tarueläin on monesti noussut kuvaamaan ei-kaksinapaista identiteettiä erinäisissä diskursseissa)  – tai miten kirjoittaa oppimateriaaleja siten, että kaikkien sukupuolten edustajilla on koulussa hyvä ja turvallinen olo omaa identiteettiään rakentaessaan.

Hyvä konkreettinen muutoksen alku kouluissa olisi yhteisvessojen yleistyminen. Silloin jokainen lapsi ja nuori tietäisi,  että hän voi käydä turvallisesti vessassa koulupäivän aikana.

On myös ihan hyvä miettiä, miksi ja miten kerätään taustatietoja eri tarkoituksiin. Jos jokaisessa lomakkeessa edes olisi kolmas vaihtoehto, kun sukupuolta kysytään. Toisaalta on hyvä muistaa,  että sukupuolen kysyminen on aina psyykkinen alustus, priming – se saa meidät näkemään itsemme ryhmäjäsenyyden kautta ja vertaamaan itseämme roolitettuun normiin.

Yleinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on opettajavuosinani helpottunut ja normalisoitunut. Joidenkin poikien 80- ja 90-luvuilla ilmaisemaa homopelkoa esiintyy koko ajan vähemmän ainakin lukiossa. Seuraava tärkeä askel on tukea tiedolla ja asenteilla muunsukupuolisuutta. Transnuoria on aina ollut kouluissa, mutta itse en edes nähnyt heitä opettajaurani alussa.

Virikkeenä tähän kirjoitukseen oli kaksi asiaa: oma pohdintani siitä, minkä verran muunsukupuolisuuden tulee olla esillä koulun opetuksessa ja käytännöissä eksplisiittisesti ja tämä Think progressin kirjoitus siitä, kuinka violettiin yksisarvishahmoon viesteineen suhtauduttiin.

 

Miten opettaa muistiinpanojen tekoa?

writing-933262_960_720

Kuva: Tookapic (Pixabay) CC0

Tutkimustaustaa

Kaikki me olemme lukeneet tutkimusuutisia (kuten tämä), joissa kerrotaan, että käsinkirjoitetut muistiinpanot edistävät oppimista pitemmällä tähtäimellä enemmän kuin tabletilla tai tietokoneella näppäillyt. Esimerkiksi Muellerin ja Oppenheimerin tutkimukseen (2014) vedotaan usein.

Mitä näissä amerikkalaisissa tutkimuksissa on tutkittu? Muellerin ja Oppenheimerin tutkimuksessa luennoitsija piti monologia ja opiskelijat tekivät muistiinpanoja joko käsin kirjoittamalla tai näppäilemällä. Heidän muistamistaan tutkittiin heti luennon jälkeen ja viikon päästä luennosta. Käsin muistiinpanonsa kirjoittaneet pärjäsivät keskimäärin paremmin etenkin vähän ajan kuluttua ja kun mitattiin ymmärtämistä eikä pelkkää muistamista.

Oppenheimer itse selitti tuloksia sillä, että koneella kirjoittavat tekivät liian pitkiä ja sanatarkkoja muistiinpanoja ja siksi heidän kognitiivinen prosessointinsa jäi pinnalliseksi. Vaikka opiskelijoita varoitettiiin sanatarkkojen muistiinpanojen tekemisestä, kiusausta oli vaikea vastustaa ja käsinkirjoitetut muistiinpanot olivat huomattavasti niukempia kuin koneella kirjoitetut.

Muistamista heikentää myös se, jos muistiinpanoja ei tehdä lainkaan.Toisaalta muistiinpanoja käsin tekevät opiskelijat jättivät huomaamatta monia tärkeitä näkökulmia kuulemastaan. Muistiinpanojen teko ilman mallia vaati keskittymistä ja oli kognitiivisesti kuormittavampaa kuin koneella kirjoittaessa.

On esitetty, että käsinkirjoittamisen vaatima hienomotoriikka sinänsä tukisi oppimista. Osa aiheen tutkimuksista on Microsoftin rahoittamia, joten niissä tutkittiin styluksen käyttöä tabletilla ja todettiin sen johtavan parempaan muistijälkeen kuin näppäilemisen.

Muistiinpanot suomalaisissa lukioissa

Suomessa on lukiotasolla tavallista antaa opiskelijoiden kopioida valmiit muistiinpanot. Tämä on kognitiivisesti melko vähän kuormittavaa ja opiskelijoiden kirjoitusnopeudesta riippuu, onko heillä tunnilla aikaa ajatella ihan muuta vai menevätkö kaikki resurssit kirjoittamisen prosessiin. Usein kokeneemmat opiskelijat kirjoittavat sujuvasti valtavan määrän tekstiä ajattelematta sen sisältöä juuri lainkaan. Tähän koulutusjärjestelmämme on heidät ehdollistanut.

Muistiinpanojen teon teho perustuukin kertaamiseen jäsennettyjen muistiinpanojen avulla. Opiskelija ei välttämättä jaksa lukea kokonaista oppikirjaa, mutta saattaa selviytyä valmiiden muistiinpanojen lukemisesta ja pänttäämisestä. Jos luennointi on ollut edes etäisesti kiinnostavaa, hän saattaa muistaa jotain myös siitä muistiinpanojaan kerratessaan.

Muistiinpanojen teko on usein käytännössä myös kurinpitokeino. Opiskelija, jota kuormitetaan kirjoitustehtävällä, ei häiritse eikä tee muuta. Luennoinnista pitävät opiskelijat saavat siten mahdollisuuden kuunnella opettajaa, kun hän selittää asioita.

Yhä useampi opiskelija toivoo saavansa sähköiset muistiinpanot valmiina. Tekeekö opettaja siis väärin antaessaan ne? Osa opiskelijoista hyötyy valmiista muistiinpanoista, koska heidän oppimistaan edistää mahdollisuus keskittyä kuuntelemiseen ja ajattelemiseen joutumatta kirjoittamaan samaan aikaan. Periaatteessa heitä voisi neuvoa kirjoittamaan käsin muistiinpanot luennon jälkeen, jos motorinen suoritus auttaa mieleenpainamista myös nuorilla eikä vain pienillä lapsilla.

Vaihtoehto luennointi+muistiinpanot siitä -mallille

Muistiinpanojen tekeminen voi olla myös aktiivinen kognitiivinen tapahtuma, jossa opiskelija kehittyy ohjatusti. Luennoinnin sijaan opettaja aloittaa esittelemällä aiheen ja virittämällä ajatukset oikeisiin asioihin. Sen jälkeen opiskelija tekee itse varsinaisen työn eli tiivistää esimerkiksi oppikirjan tekstin omiksi muistiinpanoiksi. Sen jälkeen hän mahdollisesti vertaa tekemiään muistiinpanoja malliin voidakseen olla varma siitä, että muistiinpanot ovat riittävän kattavat mutta samalla riittävän niukat toimiakseen muistin tukena.

Opettaja voi erityisesti alkuvaiheessa antaa opiskelijan muistiinpanoista palautetta ja mahdollista on myös kokeilla muistiinpanojen vertaisarviointia.

Tärkeiden asioiden pähkäileminen, tiivistäminen ja omin sanoin kertominen on hyvä tapa synyttää pysyviä muistijälkiä. Kirjan tekstiin liitettävät omat muistiot auttavat seuraavalla lukukerralla muistamaan asiaan liittyvät omat esimerkit tai ajatukset.

Muistiinpanojen teko ei ole ainut oppimista edistävä tapa. Kun tunnilla tehtävät harjoitukset ovat kiinnostavia ja aitoja, ne vaativat asioiden syvällistä ymmärtämistä ja omaa prosessointia.

Edelleen opiskelijoita kannattaa rohkaista jatkamaan hyväksi kokemiaan ja kokeilemaan rohkeasti myös uusia oppimisen tapoja osana opiskeluaan. Jollekin se tarkoittaa piirtämistä aiheesta, toiselle käsinkirjoitettua oppimispäiväkirjaa, kolmannelle miellekarttojen tekoa ja neljännelle taulukointia. Ponnistelu ja prosessoinnin syvyys kuitenkin johtaa oppimiseen, ei näennäinen sujuvuuden ja tuttuuden sekä suiriutumisen tunne.

Käsinkirjoittamisen ja muiden hienomotoristen taitojen kehittymisestä ja vaalimisesta voi huolehtia monipuolisilla harjoitustavoilla.

 

 

Opettaja lomalla

20160617_131917.jpg

Opettaja on lomallakin opettaja. Päässä pyörivät ensi vuonna alkavat uuden opetussuunnitelman mukaiset kurssit. Olen tehnyt uusia PowerPointeja erityisesti filosofiaan, jonka sisällöt muuttuvat eniten. Samalla oma ajattelu selkeytyy jä pelkistyy. Mitä haluan korostaa, mitä taitoja haluan opiskelijoiden oppivan?

Muutama oppikirjaprojekti muhii aloitusvaiheessaan ja tallentelen vastaantulevia linkkejä ja teen muistiinpanoja. Herään aamulla miettien jäsennyksiä ja punaisia lankoja. Juuri nyt mielessä pyörii positiivinen psykologia ja toisaalta Bourdieun pienen kurjuuden käsite köyhyystutkimuksen rinnalla. Aivot ovat hyvin virittyneet havaitsemaan ja ajattelemaan myös tieteenfilosofiaa,  ontologiaa ja epistemologiaa sekä näihin liittyviä taitoja.

Kevään ylioppilasjuhlassa riemuylioppilas mainitsi puheessaan käsitteellisen ajattelun tärkeyden lukion antamana pohjana. Käsitteellistäminen ei todellakaan lopu lukioon ja nuoruuteen.

Onneksi kesällä on aikaa käsitteellistää myös luontokokemuksia ja nimetä ailakit, nurmikohokit, lemmikit, mäkitervakot, horsmat, unikot, vuorikaunokit ja muut kesän niittyjen, kadunvarsien ja piennarten kaunistuttajat, kukin ajallaan.

Aintegraatiosta ja integraatiosta

Avainsanat

, ,

Varoitus: Tämä kirjoitus sisältää spekulaatiota ja subjektiivisia ajatuskokeiluja eikä sovellu valmiiden ja varmojen totuuksien haltijoille. Kirjoitus sisältää myös sivistyssanoja ja muuta mahdollisesti ymmärrystä haittaavaa. Kirjoitus on myös luvattoman pitkä. Sinua on varoitettu.
old-wall-1042008_960_720

Kuvalähde: 1588877 (Pixabay) CC0 Murentuva perusta voi kestää yllättävän kauan riittävän ehjänä, joten sen ympärille voi alkaa rakentaa tukimuureja, kun huomaa ensimmäisiä murtumia. Kaikki me rakennamme hiekalle.

Moni suuri ajattelija on tullut tunnetuksi sitä, että he kykenevät pitämään yllä useita eri ajatusmahdollisuuksia sitoutumatta niihin ja ahdistumatta siitä ajatuksesta, että he voivat olla väärässä. Idän kulttuureissa tietynlainen risttiriitojen sietokyky on viisauden merkki. Carl Jungin ajattelussa ihmiseen kuuluu monta puolta, yhtenä niistä varjo (vastikään törmäsin kiinnostavaan ajatukseen Trumpista kollektiivisena varjona, joka heijastelee kulttuurimme pimeitä ja tunnustamatomia puolia) – ja vasta tunnistamalla varjo osaksi omaa minää ja kutsumalla sitä omalla nimellä sen voi ”voittaa”.

Viime vuonna julkaistiin artikkeli aintegraatiosta. Lomranzin ja Benyaminin tutkimuksessa kohteena oli ihmisen kyky olla ahdistumatta tosielämän mutkikkuudesta ja ristiriidoista itsessä ja omassa ajattelussa. He tutkivat aintegraatioksi (a=kielto, integraatio≈minän eheys) kutsumaansa ominaisuutta kyselylomakkeella, jossa mitattiin sekä kykyä nähdä oman elämän ja ajatusten monimutkaista ja usein paradoksaalista tai muuten mutkikasta luonnetta että kykyä kestää tuota mutkikkuutta ilman voimakasta ahdistusta. Aintegraatio ilmenee esimerkiksi parisuhteessa kykynä ymmärtää, että hyvässäkin parisuhteessa on myös pimeitä ja ikäviä puolia.

Psyykkisen itsesäätelyn yhteydessä puhutaan usein minän eheydestä yhtenä päämääränä, jota ihminen tavoittelee defensseillä ja hallintakeinoilla. Arkisesti minän eheyspyrkimys näyttäytyy esimerkiksi siinä, miten opettaja kokee osaksi identiteettiään työtapansa ja loukkaantuu, jos sitä vastaan esiintyy vaikkapa tutkimusnäyttöä. Ajatus ahdistaa ja siltä suojautuakseen opettaja puolustautuu ajattelemalla, millä eri tavoin tuo tutkimus on väärässä tai miten se ei päde häneen. Kyse on kognitiivisesta dissonanssista: prosessista, jossa minän eheyttä puolustetaan uhraamalla todellisuuden mutkikkuus.

Ihmisen integriteetti on tärkeä ominaisuus. Se estää meitä tekemästä arvojemme vastaisia asioita. Tai ainakin se estää meitä muistamasta niitä kertoja, jolloin toimintamme on ollut omien arvojemme vastaista. Ilman integriteettiä ihminen on helposti muiden vietävissä, arvoton. Integriteetti pitää meidät lojaaleina itsellemme ja ryhmällemme. Olemme luottamuksen arvoisia: todennäköiset tekomme voi ennustaa.

Jossakin kulkee kuitenkin raja, jonka jälkeen integraatio ei enää palvele todellista integriteettiä. Esimerkiksi tieteessä jonkinlainen avoimuus uusille mahdollisuuksille olisi hyvä säilyttää jopa omalle integriteetille ja identiteetille olennaisissa asioissa. On olemassa erehtymisen mahdollisuus, on olemassa mahdollisuus sille, että katselee asioita aavistuksen vinoutuneesti tai vääristyneiden käsitteiden kautta.

Kun liberaalisti suuntautuneena ajattelijana luen tutkimusuutista, jossa todetaan, että konservatiiveilla on sittenkin vähemmän psykoottisia luonteenpiirteitä kuin liberaaleilla, voin siis pyrkiä ymmärtämään tutkimusuutisen sisällön ahdistumatta eikä minun tarvitse kieltää tutkimustuloksia pitääkseni itseni koossa. Maailmankuvani ei joudu uhatuksi siksi, että on olemassa myös sitä vastaan puhuvaa todistusaineistoa. Toisaalta tämäntyyppinen henkinen joustavuus voi tarkoittaa myös mielensä muuttamisen taitoa, kun kasautuvia animalioita nykyiselle käsitykselle on riittävän paljon. Aintegraatio mahdollistaa sen, että rakennan maailmankuvaani ja todellisuuskäsitystäni koko ajan silti hylkäämättä oitis vanhoja käsityksiä ennen kuin olen rakentanut niiden rinnalle uuden mallin.

Kun maailma on koko ajan mutkikkaampi ja epävarmempi, aintegraatiotaidot voisivat olla yksi tapa estää pahaa kahtiajakautumusta ja siiloutumista. Alussa linkittämäni tutkimuksen mukaan mm. ikä, koulutus ja avioeron kokeminen lisäävät aintegraatiokykyä. Aintegraatin mukana kasvaa yksilön kyky kestää traumaattisia tapahtumia ja elämän pientä kurjuutta (kuten Pierre Bourdieu asian kauniisti ilmaisi; linkki johtaa J.P.Roosin kirja-arvosteluun) eli kasautuvia tosielämän vaikeuksia, jotka eivät ole itsessään mahdottomia mutta kyllä raskaita kestää varsinkin, kun niitä on paljon yhtä aikaa stressaantuneen ihmisen elämässä. Negatiiviset elämäntapahtumat kyetään aintegraation myötä näkemään siten, että niissä on myös jotain hyvää. Tässä merkityksessä aintegraatio ei sittenkään ole kaukana Erikssonin vanhuuteen liittyvästä minän eheyden käsitteesrä, jossa ihminen kykenee näkemään elämänsä kokonaisuutena, johon liittyy sekä hyvä että paha. Näkisin aintegraation myös osana resilienssiä.

Research Digest tarjoilee esimerkkejä kysymyksistä, joilla voit arvioida omaa aintegraatiotasoasi.

Googlen lomake on monipuolinen työkalu

essee

Lomakkeen ulkoasua on helppo myös vaihtaa, peruslomake on selkeä ja toimii hyvin myös mobiilisti. 

Monta käyttötarkoitusta, sama työkalu

Koulumme huokuttavuuskysely toteutettiin keväällä Google Formsin eli Googlen lomaketyökalun avulla. Live-lomakkeen linkki jaettiin koulun Facebook-sisun kautta ja muutamassa päivässä vastaajia saatiin kohtalainen joukko. lomake oli nopea tehdä, nopea täyttää ja Googlen lomake tuottaa hyvät ja selkeät graafit, joiden avulla on helppo esitellä tuloksia.

Lomake on ollut hyvä väline myös tietojen keräämiseen tutkimustehtävissä. Opiskelijoiden kanssa yhdessä on tehty aikuisuuskyselyitä ja he ovat itse tuottaneet esimerkiksi sosiaalipsykologiaan ja uskontoon erilaisia kyselyitä lomaketta käyttäen.

Lomaketta voi käyttää myös oppitunnilla ajatusten keruuseen. Graafit päivittyvät automaattisesti, joten summary of responses avulla voi tarkastella luokan mielipiteitä erilaisista asioita nopeasti ja selkeästi ilman uusia työkaluja.

Lomaketta voi käyttää myös kokeena. Flubaroo-lisäosan avulla siitä saa jopa itsekorjautuvan (jos tyytyy käyttämään monivalintoja), mutta yksittäisen vastauksen korjaus käy melko nopeasti lomakkeen nykyisellä oletusmuotoilulla myös ilman Flubaroota.

Olen kehitellyt esseen itsearviointia, vertaisarviointia ja myös opettajan työkaluksi myös joitakin lomakepohjia. Uusi yo-arviointi perustuu 20-30 pisteen tehtäviin. Yksi tapa tehdä arviointia näkyväksi ja ohjata arvioinnin avulla opiskelijoita kiinnittämään huomiota oikeisiin asioihin on laatia arviointiin selkeät kriteerit. YTL on ainakin psykologiaan laatimassa arviointimatriisia ja syksyn koulutuksessa siitä kuulemme paremmin. Arkisemmin matriisi voi olla myös lomakkeella kerättävä yhtenäinen luettelo erilaisista tärkeistä hyvän vastauksen ominaisuuksista. Tällainen matriisi ei tietenkään ole lopullinen vaan enemmän opiskelijan toimintaa ohjaava. Jos tietää, että esseen läpipääsyn raja on esimerkiksi keskimäärin 6-7 pistettä ja että yhden kappaleen vastauksella ei ole helppo päästä siihen, opiskelija ehkä saa aikaiseksi aavistuksen pitemmän tekstin.

Arvioinnilla voi aina ohjata toimintaa oikeaan suuntaan.

Yhden mallilomakkeeni voit käydä vilkaisemassa tästä linkistä.

Miten lomaketta käytetään

essee2

Kun olet lähettänyt lomakkeen vastattavaksi ylälaidan kohdan SEND kautta, vastaukset näkyvät kohdassa responses. Sieltä voit valita yksittäisen vastauksen tai niiden yhteenvedon. 

Google Drivessa valitaan tee uusi -kohdasta lomake/form. Kysymykset laaditaan valistemalla sopivat kysymysmuodot, joita on aika monta vaihtoehtoa. Kun lomake on valmis, kohdasta send saa osoitteen itse täytettävälle lomakkeelle. SEn voi antaa opiskelijoille tai avata itse tietojen syöttöä varten. Kaikki tulokset tulevat alkuperäiseen lomakkeeseen, josta voi tarkastella joko yksityisen opiskelijan tuloksia tai tulostyen yhteenvetoa. Yksittäisen opiskelijan tulokset on mahdollista myös printata, jos haluaa antaa palautteen paperilla. Yhtä hyvin toki voi otaa ruutukaappauksen ja lähettää sen kuvana opiskelijalle, jos siis opettaja tekee arvioinnin.

Googlen lomakkeen voi myös printata, jolloin luokassa voi täyttää vertaisarviointina kukin toistensa esseistä saman lomakkeen.

Mahdollisuuksia voi varioida tosi paljon, kun työkalu on itsellä hallussa. Isoin ymmärrys tarvitaan siihen, että muokattava lomakepohja on eri asia kuin se, johon opiskelija vastaa.

 

Kesän kaksi kuukautta

Lauantaina olimme työkaveriporukalla ylioppilasjuhlissa. Kun puheeksi tulivat kesäsuunnitelmat, joku hyssytteli: paikalla oli myös oikeissa töissä olevia ihmisiä, joille opettajien kesäloma tuottaa katkeruutta.

Opettajan työtä on kuitenkin vaikea tehdä ilman oikeasti stressin katkaisevaa lomaa. Toukokuussa viimeiseen asti korjatut kokeet, arvosanojen anto, kesätehtävien jakaminen, kevätjuhlan järjestelyt veivät viimeisetkin mehut.

Iän myötä jaksaminen on sekä vaikeutunut että helpottunut. Keski-ikäisen kroppa ei toivu hetkessä. Jos työvuosi tuo mukanaan henkistä kuormaa, sekä mieli että keho voivat huonosti. Erityisen kuormittavat vaiheet työvuodessa pakkaavat viemään kaiken energian. Aika ei riitä itsen ja ihmissuhteiden hoitoon. Yöunen laatu kärsii.

Jonkin verran on kuitenkin myös oppinut taitoja, jotka helpottavat.  Täydellisyyteen pyrkimisen olen ajat sitten lopettanut. Silti pyrin ajoittain ylittämään itseni ja kehittymään, sillä se tuo myös lisää energiaa. Huomaan tekeväni työssä koko ajan paljon sellaista, mitä rakastan (niinpä työn ja vapaa-ajan raja on ajat sitten liudentunut liki olemattomiin). Opiskelen koko ajan uutta, ratkaisen ongelmia, opettelen olemaan paremmin läsnä opiskelijoiden kanssa.

Kesällä lepään myös vuorovaikutuksesta. Olen kylläinen ihmisistä, elvyn ja kerään voimia. Yritän löytää aikaa omille lähisuhteille ja laittaa vuoden mittaan laiminlyömääni kotia kuntoon.

Kaksi lomakuukautta eivät kulu täysin työttä. Valmistelen ensi lukuvuotta jonkin verran, koska opetussuunnitelma vaihtuu. Kirjoitan oppikirjatekstiä, kun inspiraatio iskee, ja luen siihen liittyen artikkeleita ja kirjoja sekä selaan nettisivustoja. Annan ajatusten kypsyä. Jokunen palaveri on pidettävä kesällä myös.

Useimmat tuntemani opettajat opiskelevat kesällä ja kehittävät itseään. Jotkut ovat erityisen jaksavia ja suorittavat arvosanoja yliopistossa. Minulla ei puhti riittäisi. Usein olen ensimmäisen lomaviikkoni aivan puhki henkisesti. Tulee se tunne, jossa epäilee itseään ja tuntee kaikinpuolista kehnoutta, kun kasautunut uupumus vie itsetunnon rippeetkin.

Tyypillisesti ekat kesäviikot menevät toipuessa ja univelkoja maksaessa. Heinäkuussa koulu palaa jo uniin joskus jopa painajaisina ja se on merkki siitä, että ihan irti ei koulusta kesälläkään pääse.

Tänään ajattelin käydä koululla siivoamassa luokkaa hiukan. Sekin kun jäi viimeisen viikon tohinoissa kesken.

Toivotan kaikille tasapuolisesti elvyttävää kesää!

Uusi Tabletkoulun kehityspsykologian kirja on julkaistu

Avainsanat

, ,

ps2

Kun uusi kirja julkaistaan, on usein vähän tyhjä olo. Pitkä urakointi on ohi, jossain vaiheessa on vain lopetettava jatkuva hiominen ja suostuttava siihen, että valmista tuli. Digikirjassa tätä lopullisuutta toki hiukan helpottaa se, että aina voi vielä kehittää tekstiä ja harjoituksia, jos jonnekin on jäänyt jotain virheellistä tai huonosti toimivaa.

Tällä kertaa olen kyllä tosi tyytyväinen ryhmämme toimintaan ja tekemiimme ratkaisuihin. Kun työ aloitetaan kunnolla pureskelemalla opetussuunnitelmaa, tulee samalla itselle kirkkaaksi, mihin pyritään. Tabletkoulu antaa hienot mahdollisuudet osoittaa näitä tavoitteita myös opiskelijalle.

Olisimme voineet tehdä kirjan keveämmin, vain päivittämällä tekstiä hieman. Olen iloinen siitä, että päädyimme miettimään punaisen linjan uusiksi, vaikka olikin surullista luopua paljosta vanhasta hyvästä. Ketjureaktiona tämä tarkoitti, että monia mainioita harjoituksia piti kirjoittaa myös uusiksi.

Uusi LOPS keskittyy kehityksen jatkuvuuteen. Melko varhaisessa vaiheessa valitsimme kiintymyssuhdeteorian omaksi punaiseksi langaksemme. Mukaan tuli myös Oonan ja Aleksin tarina, joka laajeni kirjoitusprosessissa kattamaan elämänkaaren. Uutena aineksena mukaan tuli mm resilienssi omana alalukunaan. Se jatkaa plastisiteetin ideaa, joka on koko kirjasarjassa ykköskurssista alkaen yksi avainajatuksia: ihminen on muuttuva, aivot muovautuvat, kehitystä tapahtuu ja ihminen voi osittain itse ohjata kehitystään. Meillä on erilaisia synnynnäisiä lähtökohtia, mutta ketään ei ole tuomittu luuseriksi tai omien ajatusmalliensa vangiksi.

Tuntuu hyvältä selata uutta kirjaa. Se on kaunis. Odotan oikein, että pääsen opiskelijoiden kanssa tätä käyttämään. Tehtävät mahdollistavat yksilöllisiä työtapoja ja monenlaista yhdessä tekemistä. Hajautetun kertauksen tehtävät tuntuvat  onnistuneilta. Teksti haastaa ajattelemaan ja tykkään tutkimuslähtöisyydestä ja toisaalta tiedon soveltamisen jatkuvasta esilläolosta.

No, harvoin sitä kehtaa omaa tai tiiminsä tekstiä näin kehua, mutta silläkin uhalla, että se jotakuta ärsyttää, jaan täten oman tuntemukseni ja kiitollisuuteni. Kun pääsee tällaisiin projekteihin mukaan, ei voi olla oppimatta itsekin uutta sekä itsestään, tiimitaidoistaan että psykologiasta.

On myös ilo aloittaa uusi lukuvuosi niin, että Facebookissa on samaa oppimateriaalia käyttävien yhteisö valmiina jakamaan ideoitaan ja innostustaan. Opsin vaihto ahdistaa paljon vähemmän kuin edellisellä kierroksella. Se oikeastaan innostaa ja tuntuu hyvältä. Omaan työhön saa entistä parempia työkaluja ja mieltä.

Google Slides: Q&A ja laserosoitin

Avainsanat

, ,

slides

Kokeilin Google Slidesin uutta Q&A ominaisuutta oman tietokoneen ja kännykän avulla. Slidesin yläreunan present-namikkaan oli ilmestynyt lisäominaisuus Q&A, sieltä löytyi lyhytosoite, joka ilmestyi sitten dian yläreunaan.

Menin kännykälläni annettuun gg.gl/slides/xxxx -tyyppiseen lyhytosoitteeseen ja pystyin sieltä käsin lisäämään kysymyksen anonyyminä tai omalla nimelläni. Esitettyjä kysymyksiä saattoi peukuttaa.

Esitysdian alareunassa aktivoitui kuvan mukainen uusi alareunan palikka. Siitä presenter view pääsin vilkaisemaan, millaisia kysymyksiä oli tullut. Ne pystyi sitten joko näyttämään tai kätkemään. Näytettävä kysymys ilmestyi koko ruudulle.

Presenter viewn vierestä salaman kuvasta löytyi uusi hauska punainen laserosoitin, jota dian esittäjä ohjaa hiirellään. Osoittimen häntä liikkuu kivasti ja siksi se on helppo löytää.

En ole käyttänyt edes  puhujan merkintöjä (speaker notes) aiemmin, mutta pitääpä kokeilla joskus.

Periaatteessa ainakin isoissa ryhmissä Q&A voisi toimia, koska joku voi olla liian ujo kysyäkseen suoraan. Myös massaluennoilla kuvittelisin tämän olevan erittäin kätevän työkalun. Siinä peukutus erityisesti palvelee asiaa: tärkeimmät kysymykset seuloutuvat vähemmän tärkeistä, jos nyt sellaisia on. Lisäksi puhuja pystyy koko ajan kontrolloimaan, mitä ruudulla näkyy, vaikka yleisö toisaalta saattaa leikitellä myös tyhmillä kysymyksillä (mutta se taas on yleensä oire jostakin muusta).

Nopeatahtiseen, paljon vaihtuvia dioja sisältävään  esitykseen Q&A ei ehkä sovellu, koska puhujan täytyy hoksata seurata yleisön kysymyksiä.

Kaikki vuorovaikutteisuutta lisäävät ominaisuudet ovat hyvästä. Siksi Q&A ja laserosoitin lisäävät entisestään Google Slidesin arvoa.

Q&A ei ole GAFEn ominaisuus, siis käytän omaa Google-tiliäni.

Flippauskirjakokeilua Yumpulla ja Flippingbookilla

Avainsanat

, , ,

Maailmanuskontojen kurssilla opiskelijani tekevät omia julkaisuja, jokainen omannäköistään kirjaa. Kokeilin joitain e-kirjan julkaisusalustoja, jotta voisin ohjata tekemään tekstistä aidosti toimivan kaikilla laitteilla avautuvan kirjasen.

Miniesseitä Yumpulla

Yumpu oli helppokäyttöinen ja sillä voi tehdä ilmaiseksi yhden julkaisun. Haluttu teksti puutetaan pdf-muotoon (samalla taitetaan se mieleiseen muotoon ja suosittelen aika ison, vähintään koon 14 fontin käyttöä, jotta teksti näkyisi myös kännykän näytöllä). Se ladataan Yumpuun ja tulos on ylläolevan kaltainen. Omiin silmiini Yumpun jälki on hiukan suttuista, mutta pystyy sitä juuri ja juuri lukemaan.

Tein Miniesseet kirjoittamalla tekstin aluksi suoraan Reedsy.comin sivulla. Reedsyn liikeideana on myydä editointipalveluja, oikolukua ja myynninedistömistä, mutta itse julkaisun voi tehdä ilmaiseksi. Sen editori oli aika kiva, mutta julkaisumuotona ePub ei ole kätevä, koska se vaatii useimmilta erilliset softat lukemiseen. Mobi-muotoon tallentaminen ei minulta onnistunut parilla yrittämällä, vaikka ohjelman piti sitäkin tukea. Niinpä siirsin tekstin Reedsystä pala kerrallaan Google Driveen, muokkasin, tallensin pdf-muodossa ja tämän pdf:n sitten siirsin sekä Yumpuun että FlippingBookiin. FlippingBookia kehtasi paremmin jakaa myös muille. FB Online antaa jakaa tuotoksia Twitterin, Facebookin, LinkedInin ja Pinterestin kautta ja upottaa omille verkkosivuille. WordPress.orgia varten on olemassa oma plugin.

flipping2

FlippingBookin näkymä tietokoneen ruudulla; mobiililla näkyy yksi sivu kerrallaan.

FlippingBookin jälki on siistimpää. Koeajalla voi tehdä useampia julkaisuja vapaasti online, mutta koeaika on melko lyhyt. Jos FlippingBookin ilmaisversiosta haluaisi saada kaiken hyödyn, kannattaisi kirjautua vasta kun on monta pdf-julkaisua valmiina odottamassa. 49 dollaria kuukaudessa on hiukan liikaa harrastuksesta. (Edit: kokeiluversiolla palvelua lähinnä kannattaa kokeilla, ei kuvitella, että tuotos on pysyvästi käytössä.)

Haikut kirjoitin suoraan PowerPointiin, siirsin sinne itse tehtyjä kuvia ja muokkasin niitä hiukan ja tallensin diat PDF-muodossa. Näin sain sen ladattua FlippingBookiin todella nopeasti.

Ja sitten, koeajan päätyttyä, tuli pettymys: kirja lakkasi olemasta verkossa. Ilo jäi siis kyhytaikaiseksi, joten en voi sittenkään suositella FlippingBookia lyhytaikaiseen tarpeeseen.

Issuu.com on onneksi myös olemassa.

ps. Päädyin kokeilemaan myös Anyflipiä. Tuotos tässä. Anyflipissä näytti olevan monelaisia ominaisuuksia, joita voisi hyödyntää, kuten tuki sisällysluettelolle.