387.jpg
Tämä puhe on pidetty Uudenkaupungin kaupungin itsenäisyysjuhlassa 6.12.2016 Crusellissa. Paikallislehden jutussa otsikoksi nousi En haluaisi elää Platonin valtiossa.

Arvoisa juhlaväki!

Filosofi Platon kuvaa teoksessaan Valtio ihanneyhteiskuntaansa. Sen kansalaiset ovat tottelevaisia eivätkä kyseenalaista koskaan vallanpitäjien tahtoa. He ovat aina tyytyväisiä eivätkä koskaan halua minkään muuttuvan. He ovat passiivisia ja antavat vallanpitäjien, eliitin tehdä työnsä ilman vähäistäkään kritiikkiä.

Olen tänäkin itsenäisyyspäivänä iloinen, että en elä Platonin valtiossa vaan Suomessa, jossa valtion on mahdollista kehittyä kriittisen ajattelun ja kaikkien osallisuuden kautta ja jossa demokratia voi suhteellisen hyvin. Oma kansallinen identiteettini sisältää vahvana ajatuksen siitä, että aktiivinen kansalaisuus on tärkeämpää kuin kuuliainen alamaisuus. Pakonomaisen yksimielisyyden sijaan näen suomalaisen yhteiskunnan ytimessä aidon kansalaiskeskustelun, jossa monet eri mielipiteet ja ajatukset käyvät keskustelua ja jossa tosiasioita, järkeä ja perusteluja arvostetaan. Tällaisessa ilmapiirissä voi myös luovuus ja innovatiivisuus eli kyky keksiä uutta kukoistaa.

Kun viralliset Suomiemojit tänä vuonna julkaistiin, niissä näkyi hauskalla tavalla joitakin suomalaisia erityispiirteitä. Emojit ovat niitä pikkuisia kuvia, joita käytetään sosiaalisessa mediassa. Yhdessä emojissa on suomalainen bussipysäkki, jolla ihmiset odottavat bussia metrin välimatkaa toisiinsa pitäen. Suomiemojeihin on mahtunut niin suomalainen kädenpuristus, sauna, kahvikuppi, kiroileminen kuin metsä ja pimeyskin. Joukossa on myös joulupukki, Nokian kännykkä ja Suomen lippu. Ulkoministeriön luova idea on tavoittanut hyvin jotain suomalaisuudesta.

Kaikki me tiedämme, että jokainen suomalainen ei ole samanlainen. Kaikki eivät pidä makkarasta, kaikki eivät ole urheiluhulluja ja osa ei edes sauno. Meitä on monennäköisiä ja monenlaisia. Stereotypiat ovat vain stereotypioita. Oma voimansa niillä silti on. On helpompaa olla suomalainen, kun on vähän sosiaalisesti arka, hiljainen ja varovainen eikä halaile tai elehdi turhia. On helpompaa olla suomalainen, jos tykkää jääkiekosta ja formuloista tai jos rakastaa pullaa, kahvia ja mustaan pukeutumista.

Ulkoiset tavat ovat kuitenkin vain kulttuurin pintaa. Monet ajattelutavat, arvostukset ja kulttuuriset normit ovat lausumattomia, pinnanalaisia. Yhteiset kulttuuriset käsikirjoitukset yhdistävät meitä syvemmin kuin näkyvät mieltymykset tai vaikka poliittiset mielipiteet.

Olen opettaja lukiossa. Työssäni kysyn aina välillä opiskelijoiltani, mitä suomalaisuus heille on ja mitä siitä tulee ensimmäisenä mieleen. Ensimmäinen mielikuva tyypillisestä suomalaisesta on usein kalsareissa televisiota katsova kaljaa litkivä mies tennissukat jalassa. Saunan, viinan ja makkaransyönnin kaltaisten asioiden lisäksi esille nousee hyvin usein hiljaisuus.

Suomalaiset osaavat olla hiljaa. Small talkia ei tarvita eikä oikein osatakaan vaan kun suomalainen puhuu, hän puhuu asiaa. Tyhjiä lupauksia ei anneta ja yleensä ollaan muutenkin rehellisiä. Siedämme hiljaisuutta ja osaamme olla hiljaa yhdessä. Saunanjälkeinen vilvoitteluhetki järven tai meren rannalla auringonlaskua tuijotellen ei tarvitse paljon sanoja ollakseen jaettu, arvokas yhteinen hetki.

Kun kysyn nuorilta, mitä he Suomessa arvostavat, lista on vuodesta toiseen hyvin samantapainen. Nuoret arvostavat hyvinvointivaltiota ja sen tarjoamaa ilmaista koulutusta. He arvostavat aikaisempien sukupolvien työtä, suomalaista sosiaaliturvaa ja turvallisuutta. Heille on arvokasta suomalainen luonto ja suomen kieli. He arvostavat suomalaista kulttuuria ja ovat ylpeitä suomalaisista saavutuksista. Heillä on suomalainen identiteetti.

Samantyyppiset arvostukset nousevat esille koko Suomessa. Tietomilli-tietokanta kertoo, että suomalaiset arvostavat tuloerojen maltillisuutta, koulutusta ja tiedettä, tasa-arvoa ja julkisia palveluja ja kokevat ylpeyttä suomalaisista saavutuksista. 65 % suomalaisista pitää Suomea muita maita parempana ja saman verran suomalaisia ajattelee, että silti suomalaisuuteen tulee suhtautua myös kriittisesti. 80 % suomalaisista pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä sitä, että yrittää ymmärtää myös eri mieltä olevien näkökulmia.

Suomalaiseen identiteettiin kuuluu oman historian tuntemus ja arvostus. Suomen itsenäisyyden alkutaival jätti moniin sukuihin ja monille paikkakunnille hankalia asioita, joista ei osattu puhua. Talvisota onnistui yhdistämään kansan puolustamaan omaa maata. Sodan jälkiä kuitenkin kannettiin kauan. Sota mursi monen miehen mielen. Yölliset painajaiset ja synkät muistot olivat raskaita kestää. Sodan kokeneiden oli vaikea palata takaisin arkeen ja jatkaa elämää. Osa selvisi kaikesta kauhusta paremmin, mutta sodan jäljet eivät olleet vain fyysisiä vammoja. Puhumattomat asiat elävät monien ihmisten sukuhistoriassa vieläkin.

Arvostamamme Suomen sotaveteraanit eivät olleet eivätkä ole yhtenäinen joukko vaan he edustavat monia erilaisia ajatusmaailmoja. He puolustivat tätä demokraattista, vapaata yhteiskuntaa, jossa on monipuoluejärjestelmä ja jokaisella ihmisellä oikeus itse ajatella ja elää arvojensa mukaisesti. Suomalaisen identiteetin olemukseen kuuluu moniarvoisuus ja vapaus. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa olla suomalainen.

Suomen yhtenäisyys ei ole ankaraa yhtenäisyyttä. Totalitarismeissa oletetaan, että kaikki ajattelevat samalla tavalla ja toisinajattelijat tuomitaan. Demokraattisessa kulttuurissa pidetään arvokkaana, että erilaisuutta on ja että jokaisella on vapaus ajatella itse. Ei ole yhtä totuutta tai yhtä auktoriteettia, kuten joissakin toisissa valtioissa on. Vapaa kulttuuri on kulttuuria, jossa on vahva sananvapaus ja vahva omilla aivoilla ajattelemisen perinne.

Suomalaisen yhteiskunnan demokraattisuuden lähtökohtana on korkea koulutustaso. Sen juuret ovat osittain luterilaisen kulttuurin kansanopetuksessa: jo 1500-luvulta alkaen suomalaisten piti oppia itse lukemaan, jotta he voisivat ymmärtää omaa uskontoaan ilman ulkopuolisia auktoriteetteja. Kansanopetus teki meistä lukutaitoisen kansan. Herätysliikkeiden syntyaikaan 1700- ja 1800-luvuilla ne olivat lukutaitoisen kansan piiristä nousevia kansanliikkeitä jotka osaltaan vahvistivat yhteiskunnan demokratisoitumista. Kalantilainen Liisa Erkintytär, joka paimentyttönä koetun herätyskokemuksen pohjalta käynnisti 1700-luvun puolessa välissä uuden herätysliikkeen, Länsi-Suomen rukoilevaisuuden, osasi lukea ja ajatella itse ja on siten yksi esimerkki tavallisen kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista jo Ruotsin vallan ajalta.

Kansakoululaitos ja peruskoulu ovat entisestään parantaneet kaikkien suomalaisten lukutaitoa ja kriittistä ajattelukykyä. Koulutus ja oppi ei kuulu Suomessa vain eliitille vaan jokainen suomalainen lukee sanomalehtiä ja seuraa uutisia sekä tietää jotain maailman asioista. Tällaista kansaa on erilaista hallita tai huijata kuin sivistymätöntä ja tietämätöntä kansaa.

Riippumaton journalistisesti ohjattu ja vastuunsa kantava suomalainen media tuo monimuotoisuudessaan ajankohtaista tietoa kaikkien tavoitettavaksi. Suomessa ei ole yhtä ainoaa samanmielisten valtamediaa, vaan lukuisia erilaisia toisiaan täydentäviä medioita suurista kaupallisista mediakonserneista pieniin paikallislehtiin ja omaan Yleisradioon. Tiedon seuraaminen useammasta kuin yhdestä lähteestä auttaa kehittämään mediakriittisyyttä. Samalla voimme olla ylpeitä siitä, että suomalainen media nauttii tutkimusten mukaan kaikista kriittisistä äänistä huolimatta korkeaa luottamusta sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Emme ole Suomessa luopuneet ihanteesta, jonka mukaan totuudella on väliä ja siihen tulee uutisoinnissa pyrkiä.

Esimerkiksi venäjänkieliset, saamenkieliset ja viittomakieliset uutiset ovat yksi tapa, jolla Suomi yhteiskuntana ja Yleisradio tehtävänsä hoitajana tukee kaikkien oikeutta saada asiallista tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja vähemmistöidentiteetille tärkeistä asioista omalla äidinkielellään ja tuntea osallisuutta yhteiskuntaan. Osallisuuden kokemus taas vähentää radikalisoitumisen ja syrjäytymisen vaaraa.

Suomalaiset ovat kansainvälisesti vertaillen hyvin kielitaitoista kansaa. Keskimääräinen suomalainen osaa puhua 2,6 kieltä. Kun koululaitos olettaa, että jokainen suomalainen oppii puhumaan muutakin kuin äidinkieltään, avataan samalla monia ovia maailmaan. Kun peruskoulun käynyt suomalainen matkailee, hän pärjää kielitaidollaan hyvin. Monipuolinen kielitaito yhdistettynä vahvaan äidinkielen osaamiseen on hyvä pohja kriittiselle ajattelukyvylle ja monien eri tiedonlähteiden seuraamiselle, ja näinä aikoina se on erityisen merkittävää.

Kielitaidon lisäksi Suomi komeilee monien muiden listojen kärjessä. Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomi on esimerkiksi hyvä maa äideille ja naisille. Olemme suhteellisen tasa-arvoinen maa, jossa osataan käyttää kaikkien ihmisten osaamista ja ammattitaitoa yhteisen hyvän rakentamiseen. Perheiden mahdollisuutta kasvattaa lapsia tuetaan niin hyvällä äitiysturvalla, kodinhoidontuella kuin vahvalla ja toimivalla päivähoitojärjestelmällä. Koulutetut äidit kasvattavat fiksuja ja osaavia lapsia. Pitkä tasa-arvoinen koulutuspolitiikka kantaa hedelmää peruskoululaisten PISA-vertailuissa ja muutenkin kansainvälisesti mitatusti korkeassa koulutustasossa.

Suomalaiset ovat hyviä myös ajattelijoina. Tuore korkeakouluvertailu kertoi, että yliopistokoulutetut suomalaiset ovat huomattavan hyviä ajattelun taidoissa verrattuna muiden maiden yliopistokoulutettuihin. Kun vielä tiedetään, että moni hyvin älykäs suomalainen on itseoppinut ja kouluttautunut yliopistojen ja korkeakoulujen ulkopuolella, voimme olla ylpeitä osaamisemme tasosta. Meillä ei ole mitään syytä naureskella elämänkoululaisille. Muodollisen koulutuksen ulkopuolella on paljon viisautta ja osaamista, jota Suomi tarvitsee.

Suomalaiset pärjäävät toistaiseksi hyvin myös kansallisissa vertailuissa korruption vähäisyydessä ja onnellisuudessa. Olemme onnistuneet pitämään myös äänestysprosentin korkeammalla kuin moni muu maa. Se kertoo vahvasta demokratiasta ja luottamuksesta toimivaan yhteiskuntaan. Tätä kaikkea meidän on syytä arvostaa ja pitää yllä. Kansallinen identiteettimme rakentuu koulutuksen tärkeyden, demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan sekä hyvinvoinnin ympärille. Pohjoismaisittain arvostamme myös luontoa ja suomalainen monipuolinen luonto on tärkeä stressiä vähentävä tekijä.

Suunta johon toivon Suomen edelleen kehittyvän on avoin yhteiskunta. Kuten tiede kehittyy asiantuntevan kritiikin ja avoimen tiedon saatavuuden avulla, samalla tavalla myös yhteiskunta kehittyy demokratiana, kun se säilyy mahdollisimman avoimena. Tämä avoimuus tarkoittaa vallankäytön, sekä taloudellisen, mediavallan että poliittisen ja virkamiesvallan mahdollisimman suurta läpinäkyvyyttä. Tarvitsemme hankalaa kansaa, hankalaa mediaa ja asiallista kritiikkiä pysyäksemme hyvänä yhteiskuntana, vaikka monesti olisi helpompaa hoitaa asiat piilossa kavereiden kesken. Yksikään instituutio ei saa saada asemaa, jossa sitä ei saa kyseenalaistaa. Tällä tavoin varjelemme vapaata yhteiskuntaa, vapaata Suomea.


Kun sosiaalipsykologit tarkastelevat kansallisia kulttuureja, suomalaisuudesta piirtyy selvä kuva. Olemme kansa, jolla on matala valtaetäisyys. Se tarkoittaa sitä, että herroja ei kumarrella ja että valtaapitävien oletetaan elävän ihan samassa todellisuudessa kuin tavallisten ihmisten ja tietävän, mitä maitolitra maksaa. Presidentti voi kulkea kansan keskuudessa ilman turvamiehiä ja kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, vaikka kaikilla ei olekaan täysin samanlaisia lähtökohtia.

Toinen sosiaalipsykologien kuvaama piirre suomalaisuudessa on melko vahva individualismi eli yksilökeskeisyys. Se liittyy suomalaiseen kasvatukseenkin, lapset kasvatetaan itsenäistymään varhain ja pärjäämään itse tunteidensa kanssa. Kääntöpuolena tällä vahvalla itsenäisyydellä ja autonomialla on se, että oman heikkouden tunnustaminen ja avun pyytäminen on monille vaikeaa. Me suomalaiset olemme kansallisissa mielikuvissa niitä, jotka tekevät paljon työtä, kaatavat vitseissä kokonaisen metsän moottorisahalla ymmärtämättä ensin käynnistää sitä tai maksamme kaikki sotavelat kunniakkaasti. Emme tarvitse toisia.

Kiintymyssuhteissa eli käytännössä esimerkiksi parisuhteissa tämä näkyy siten, että suomalaisissa on enemmän välttelevästi kiintyneitä kuin monissa muissa tutkituissa kulttuureissa. Se tarkoittaa, että erityisesti miesten on vaikeaa ottaa vastaan lohdutusta tai turvautua toisiin. Oman tarvitsevuuden myöntäminen on hankalaa. Tunteista ei ole totuttu puhumaan muuta kuin humalassa. Suomalainen tapa tunnustaa rakkautta on sanoa minä rakastan sinua kerran ja sitten olettaa, että toinen muistaa sen aina. Hiljaisuutta käytetään sekä merkkinä rakkaudesta että mykkäkoulun muodossa yhtenä pariviestinnän muotona.

Yksilöllisessä kulttuurissa on kääntöpuolena yksinäisyys. Liian moni suomalainen kokee yksinäisyyttä ja osattomuutta. Esimerkiksi moni vanhus on jo lapsena kokenut hoivan ja hellyyden puutetta ja tarvitsisi sitä nyt kipeästi. Siksi on hyvin tärkeää, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei romuteta ja esimerkiksi vanhusten hoitoon riittää sekä varoja että ihmisiä. Samoin tärkeää on huolehtiminen lapsista ja nuorista sekä kiusaamisen ehkäisy. Mielenterveys lähtee kokemuksesta siitä, että on arvostettu ja rakastettu sekä tarpeellinen muille. Jokainen ihminen tarvitsee kokemusta siitä, että hän ei ole toisille taakka vaan hänen panostaan tarvitaan. Jokainen ihminen tarvitsee kokemusta siitä, että järjestelmä kohtelee häntä inhimillisesti ja nöyryyttämättä. Tarvitsemme toisia ihmisiä. Tarvitsemme hyväksyntää ja arvostusta muilta. Hiukan vahvempi yhteisöllisyys voisi hyödyttää jokaista meistä. Ei ole pakko pärjätä omillaan. Joskus saa ja pitää olla heikko ja ottaa apua vastaan. Hoivarobotit eivät riitä. Tarvitaan inhimillistä kosketusta ja hoivaa.

Ihmisten perustarpeet pysyvät, vaikka ajat muuttuvat. Kokemus yhteenkuuluvuudesta ja osallisuudesta, omista vaikutusmahdollisuuksista sekä haastava, oman osaamisen ylärajoilla tapahtuva tekeminen vahvistavat kansallista itsetuntoa ja identiteettiä. Omista virheistä oppiminen ja saavutuksia vähättelemätön silti eteenpäin ja oppimiseen pyrkivä mieli auttaa myös maailman muutoksissa.


Kirjailija Antti Tuurin kirjassa  Pohjanmaa mummu pohdiskelee kaiken muuttumista ja sanoo: vain maa pysyy, muuttuu koko ajan mutta pysyy. Kertojaminä kysyy mummulta, aikooko hän pysyä yhtä kauan kuin maa. Mummu ei vastaa kysymykseen suoraan vaan alkaa pohtia, miksi Pohjanmaalla viisaus on aina vanhoissa naisissa, viisaus ja hyvyys. ”Kun kysyin, mikä täälläpäin sitten on miehissä, se mietti sitä jonkin aikaa ja arveli, että niissä asuu jonkinlainen hulluus.”

Omien isoäitieni viisaus on ollut minulle tärkeää. Heidän voimansa ja itsetuntonsa ovat minulle osa kansallista identiteettiäni, suomalaisuuttani. Nämä pärjäävät ja ajattelevat naiset eivät ole pitäneet oikeuksistaan aina meteliä mutta omalla hiljaisella esimerkillään he ovat osoittaneet, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja että opiskelu ja ajattelu ovat tärkeitä asioita.

Maa pysyy, muuttuu koko ajan mutta pysyy. Globaalien muutosten aikana tarvitsemme viisautta, kaikkien kansalaisten viisautta: vanhojen naisten, vanhojen miesten, nuorten ja lasten, keski-ikäisten, kanta- ja uussuomalaisten viisautta ja osaamista. Tarvitsemme myös ripauksen hulluutta, sinnikkyyttä ja sisua, joka auttaa meitä sopivassa määrin pitämään sen, mikä suomalaisuudessa on hyvää ja muuttamaan sitä, mikä vaatii muutosta. Tarvitsemme kriittisyyttä, moniäänisyyttä ja henkistä tilaa olla suomalainen monella eri tavalla. Tarvitsemme hiljaisuutta mutta tarvitsemme myös viisasta puhetta.

Tarvitsemme koulutuksen ja tieteen antamaa kykyä ajatella universaalisti. Tarvitsemme kykyä kuunnella jokaisen suomalaisen ääntä. Tarvitsemme vahvaa halua pitää kiinni vapaudesta ja demokratiasta. Tarvitsemme jokaista suomalaista rakentamaan hyvää Suomea, jotta suomineidosta kasvaa viisas vanhus.

Satavuotiaita yhdistävät monet asiat. Monet satavuotiaat ovat kokeneet vaikeita aikoja ja selvinneet niistä ilman katkeruutta tai kaunaa. He ovat usein optimisteja ja katsovat enemmän tulevaisuuteen kuin menneisyyteen, mutta ovat silti oppineet menneistä kokemuksistaan. He ovat tehneet paljon töitä ja pitävät itsensä edelleen toimeliaina. He pyrkivät oppimaan edelleen uutta, eivätkä jää paikoilleen haikailemaan menneitä aikoja. He osaavat silti arvostaa menneisyyttään ja ovat kiitollisia siitä, mitä heillä on ja mitä he ovat saaneet. Aktiiviset vanhukset ovat kiinnostuneita omasta ajastaan ja heissä elää viisaus, joka perustuu pitkään historiaan ja sen antamaan laajaan perspektiiviin.

Suomella on hyvät mahdollisuudet pärjätä onnellisena satavuotiaana. Koulutus, luonnonläheisyys, suhteellinen tyytyväisyys omaan asemaan, kielitaito ja halua oppia edelleen uutta ovat kaikki ominaisuuksia, jotka estävät dementoitumista ja pitävät aivot toimivina.

Toivotan 99-vuotiaalle Suomelle hyvää syntymäpäivää ja runsasta ikää. Ensi vuonna on isojen juhlien aika.

Toivotan meille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää.


					
Mainokset