Avainsanat

, , ,

Monet arvostamani ihmiset ovat allekirjoittaneet katsomusaloitteen ja toivovat suvaitsevaisuuden ja dialogin sekä toisten ymmärtämisen kukoistavan, jos katsomusaineiden kirjo muutetaan yhteiseksi, kaikille soveltuvaksi neutraaliksi ja tasapuoliseksi uskonto- ja katsomustiedoksi. Eikä varmaan haittaa sekään, että opettajia tarvitaan vähemmän. Minä huomaan olevani vastustajien riveissä ja mietin tässä, osaanko perustella kantani argumentoiden. Katsomusaloitteen kannattajien valtaosa on minusta hyvällä asialla, mutta pelkään, että toteutuessaan aloite ei toisi mukanaan ratkaisuja vihapuheiden vähentämiseksi, keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseksi tai maahanmuuttajien integroimiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Etsisin itse myös ratkaisuja nykyisen katsomusopetuksen ongelmiin muualta kuin elämänkatsomustiedon ja vähemmistöuskontojen opetuksen lopettamisesta. 

Suomalainen katsomusopetus on pitkän kehityksen tulos. Uskonnonvapauslain voimaantulo tuotti kansakouluun luterilaisen uskonnon rinnalle oppiaineen uskontojen historia ja siveysoppi, joka sitten kehkeytyi elämänkatsomustiedoksi, joka sisältää monenlaista eettistä ja katsomuksellista ainesta ja melko minimaalisesti puhdasta uskontotietoa.

Nykyisin opetettavia ”omia” uskontoja on jo iso määrä. Merkittävimpiä luterilaisuuden ohella ovat ortodoksinen ja islamin opetus. Vähemmistöille oman uskonnon opetuksella on iso merkitys identiteetin kannalta. Koulun antama tiedepohjainen ja opsin ohjaama opetus kertoo yhteiskunnan arvostavan kulttuurista diversiteettiä. Hyvin toteutettuna tällä voi olla monenlaisia myönteisiä seurauksia esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta.

Nykyisen tilanteen suurin ongelma on hinta, joka tulee monien pienten ryhmien opettamisesta. Perusopetuksen budjetista katsomusaineiden moninaisuus ei silti nielaise suhteellisesti kovin suurta osaa.

Toinen nykyongelmista on opettajien tason vaihtelu. Tätä on vähitellen korjattu kouluttamalla vähemmistöuskontojen opettajia. Isompi ongelma lienee alakoulun opettajien epätasaisuus: luokanopettajapohjalta ei välttämättä aukea, miten katsomusaineita tulisi opettaa siten, että ei harjoiteta uskontoa vaan opetetaan ajattelua ja uskontoon liittyvää hahmotusta sekä oman katsomuksen rakentamista. Varmasti myös aineopettajissa on niitä,  joiden opetuksessa joku opiskelija kärvistelee. Suurin osa uskonnon aineopettajia on kuitenkin melkoisen hyvin tajunnut, että luterilaista uskontoa opiskelee moni, joka ei koe sitä ”omakseen” ja tekee kaikkensa lisätäkseen relevanssin kokemusta. Eeteen opettamisen järjestelyt vaihtelevat. Osalla opiskelijoita on päteviä innostuneita ja asiantuntevia eeteeopettajia ja hyvin järjestetty opetus ilman hyppytunteja tai aineen muuta rakenteellista vähättelyä. Monissa kunnissa eeteeopiskelijoita kohdellaan kuitenkin melko huonosti.

Kolmas nykyisen katsomusopetuksen ongelma on opetettavan aineksen sopiminen lapsen tai nuoren kokemusmaailmaan. Uskonto ei ole kaikkien lempiaine. Monen nuoren mielestä riittäisi, että osataan muiden uskontojen perusteet. Oma uskonto näyttäytyy turhana opiskeltavana ja silti tiedollinen taso voi olla heikko. 

Yhteinen katsomustieto olisi toteutuessaan todennäköisimmin kristillistä perinnettä painottavaa uskontotietoa. Suurimpia häviäjiä olisivat uskoakseni uskonnottomat, koska elämänkatsomustieto on kehittynyt kiinnostavaksi oppiaineeksi, kun siinä on ollut tilaa myös muille katsomuskysymyksille kuin uskonnollisille. Heille yhteinen katsomustieto olisi askel takaisin 1900-luvun alun maailmaan, jossa kaikki tarvitsivat minimiannoksensa kristillisiä arvoja ja perinteitä.

Yhteiset kokeilut katsomusopetuksessa ovat kiinnostavia. Hyvin järjestettyinä ne voivat olla opsien mukaisia ja jopa mielekkäitä. Ne eivät kuitenkaan ole yhteisen katsomusaineen opetusta niin kauan kuin sellaisen opsia ei ole kirjoitettu auki. Jos katsomusaine tulee, sen ops syntyy monenlaisia taustaryhmiä kuullen. Tämän jälkeen poliitikot jättävät omat jälkensä aineeseen.

Lukiessani erilaisia syitä, joiden takia erilaiset ihmiset ovat olleet yhteisen katsomusaineen puolella, löydän kommentaattorien joukosta konservatiiveja, jotka haluavat kaikille samaa uskontoa ja lopettaa mamujen paapomisen. Löydän idealisteja, jotka uskovat tulevan katsomusaineen olevan jonkinlainen vähän parempi elämänkatsomustieto. Joukossa on rehtoreita, joista olisi helpompaa tehdä lukujärjestys, ja monia kiinnostaa myös säästöjen mahdollisuus.  On aloitteen kannattajia, jotka kuvittelevat, että nykyiset uskonnonopettajat eivät olisi uuden oppiaineen päteviä opettajia. Osa kannattaa yhteistä katsomusainetta, koska luterilaisen enemmistön kannalta muutos olisi mitättömän pieni. Uskonnonopettajiksi opiskelevista suurin osa kannattaa aloitetta, virassa olevista uskonnonopettajista moni suhtautuu hankkeeseen myönteisesti, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien järjestö Feto ry:n hallitus ei kannata aloitetta.

Aloite ei muodosta minulle itselleni merkittävää uhkaa. Työni tuskin menee. Isoin oma uhka on, että elämänkatsomustiedon hyväksi muiden entusiastien kanssa tekemäni työ menee täysin hukkaan, kun koulussa ei enää ole opsissa tilaa tutkia esimerkiksi vihapuheen tuntomerkkejä, mediakritiikkiä, ajattelutaitoja, taiteen merkitystä, maailmanperintökohteita, maailmankuvaa, ihmisoikeuksia tai sukupuoli-identiteetin moninaisuutta monitieteiseltä pohjalta siinä laajuudessa kuin nykyisillä eeteen kursseilla.

Diclaimer: koska olen Tabletkoulun elämänkatsomustiedon oppikirjan tekijäryhmän jäsen, elämänkatsomustiedon opetuksen jatkuvuudella on minulle pieni mutta olemassaoleva taloudellinen hyöty. Helpomminkin rahaa toki voisi ansaita kuin kirjoittamalla oppimateriaalia aineeseen, jonka opiskelijamäärät ovat pieniä jopa yhteisillä kursseilla.

Lisäys joulupäivänä 2015

Tänään katsomusaloitteen fb-ryhmässä toivotettiin hyvää joulua jouluevankeliumin muodossa. Saatteena oli toivomus, että tulevassa katsomusaineessa voisi yhdessä miettiä ja  saada tietoa siitä, miten Jeesus ymmärretään eri katsomuksissa. Linkitetyssä artikkelissa kerrottiin, kuinka kaikki uskonnolliset perinteet arvostavat Jeesusta ja hänestä uskotaan yleisesti, että hän on syntynyt neitseestä ja pyhä.

Melkein kommentoin, mutta en halunnut viedä keneltäkään joulumieltä.  Vaikka itse asiassa tuo esimerkki alleviivasi, kuinka joku kärsii aina, kun katsomussisältö suunnitellaan melkein kaikille sopivaksi. Usimmiten unohdettu ryhmä on ne, joilla ei ole uskonnollista katsomusta tai joiden uskomusjärjestelmä on suhteellisen liberaali (esimerkiksi kaikki kristityt eivät usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään ja nykyisessä uskonnonopetuksessakin lähdetään joulun suhteen tieteellisestä näkökulmasta eli opetetaan, että Jeesus todennäköisesti ei syntynyt Betlehemissä ja että joulukertomus on saanut paljon vaikutteita muista kulttuureista ja uskonnoista sekä suhtaudutaan perinteeseen uskontotieteen työkaluilla eikä kuvauksena siitä, mitä Jeesuksesta tulisi ajatella).

Kuvittelen tilanteen, jossa katsomusaloitteen allekirjoittaneen ateistilapsi on kymmenen vuoden kuluttua ”neutraalin” katsomusaineen tunnilla pyhän äärellä ihastelemassa Jeesusta ja kertoo kotona olostaan ja ulkopuolisuuden tunteestaan. Tai kun joku oppilas haluaisi keskustella myös uskontojen huonoista puolista, mutta uskontodialogin vuoksi häntä pyydetään kunnioittamaan toisten katsomuksia. Voin kuvitella,  miltä tuntuu, kun lapsi kysyy,  miksi hänen pitää tietää mitä hindut ajattelevat Jeesuksesta.

Kaikkea ei voi saada. Jos tavoitteena on Pyhän jakaminen ja ymmärtäminen, uskonnottomat ansaitsevat oman oppiaineen. Jos pyritään tiedolliseen neutraaliuteen, opetus on keskimäärin relevanttia eli koskettaa ehkä viittä prosenttia opiskelijoista.

Vaikka erilliset katsomusaineet ovat kalliimpia järjestää, turvallisuus tutkia omia ajatuksiaan ilman pelkoa muiden loukkaamisesta melkein edellyttäisi useita katsomusaineita, joiden välillä lapsi ja nuori (tai edes hänen perheensä) saisi vapaasti valita. Tällöin opetus kannattaisi järjestää siten, että se kiinnostaisi aidosti nuoria. Nuoria kiinnostaa kyllä tietää muista katsomuksista pääpiirteet, mutta vain osaa kiinnostaa puhdas teologinen pohdinta – tai muiden uskontojen Jeesus-kuvan muotoutuminen.

 

Mainokset